Afganistanista Tanskaan. Farwha Nielsen on ollut feministi koko elämänsä ajan, mutta hän puolustaa myös miesten oikeuksia. Konfliktien ratkaisun avaimet ovat kaikkien osapuolten kuuntelemisessa ja yhteisessä dialogissa.
Kulttuuri ei käy syyksi
Kunniaväkivallan ehkäisyyn perehtynyt asiantuntija on vakuuttunut varhaisen puuttumisen ja vuorovaikutuksen tehokkuudesta.
Teksti ja kuva Päivi Arvonen
Suomella on nyt kultainen tilaisuus puuttua kunniaan liittyvään väkivaltaan ja siten säästää paljon yhteiskunnan resursseja ja rahaa. Tarttukaa siihen, ennen kuin se tarttuu teihin, sanoo Suomessa elokuun lopussa vieraillut kunniakonflikteihin erikoistunut asiantuntija Farwha Nielsen .
Afganistanissa syntynyt ja Tanskassa yli 20 vuotta asunut Nielsen on ollut kiinnostunut ihmisoikeuksista ja etenkin naisten ja lasten oikeuksista koko elämänsä ajan. Hän on työskennellyt muun muassa useilla pakolaisleireillä eri puolilla maailmaa. Nykyään hän toimii kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyn kouluttajana ja konsulttina.
Lainsäätäjät Tanskassa ja Norjassa kuuntelevat Nielseniä. Hän on kouluttanut esimerkiksi Tanskan poliiseja kunniaväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä.
– Termi kunniaväkivalta on huono, sillä väkivaltaan ei liity kunniaa vaan siihen turvautuminen on häpeällistä ja kunniatonta, Nielsen sanoo.
Maahanmuuttajaperheissä syntyy helposti sukupolvien välisiä konflikteja, joissa vanhempien vaalima perinteinen kulttuuri ja nuorten omaksuma uuden kotimaan moderni kulttuuri törmäävät usein rajusti. Äärimmäisenä seurauksena kulttuurien törmäyksestä voi olla perheenjäsenen tekemä ”kunniamurha”. Useammin konfliktien seurauksena on nuoren elämänpiirin rajoittamista tai henkistä ja joskus fyysistäkin väkivaltaa tai sillä uhkaamista.
Sillan rakentaminen sukupolvien välille on yksi Farwha Nielsenin päätyökaluista kunniakonfliktien ratkaisemisessa ja ennalta ehkäisemisessä.
– Monissa kulttuureissa synnytään iän ja sukupuolen hierarkiaan, jossa nuorten ei ole mahdollista avoimesti keskustella vanhempien kanssa saati kritisoida vanhempiaan. Ulkopuolinen koulutettu asiantuntija voi toimia välittäjänä ja saada osapuolet keskustelemaan keskenään, Nielsen sanoo.
Hän saa ratkaistavakseen Tanskan haasteellisimpia kunniakonfliktitapauksia. Useimmiten hän onnistuu saamaan aikaan aidon vuoropuhelun perheenjäsenten välillä, jolloin osapuolet ymmärtävät toistensa näkökulmia ja lopputuloksena on yhteisesti sovittu kompromissiratkaisu.
Huostaanotto oli Tanskassa aiemmin yleinen toimintamalli puuttua kunniakonfliktin uhkaaman nuoren tilanteeseen.
– Nuoren erottaminen perheestään on paitsi kallis ratkaisu myös lyhytnäköistä, sillä nuorella on usein monta sisarusta, joita uhkaa sama kohtalo. Konfliktien ratkaisussa onkin tärkeää ottaa mukaan koko perhe, Nielsen sanoo.
Perheen lisäksi työtä pitää tehdä myös yhteiskunnan tasolla, jotta eri alojen viranomaiset tulevat tietoisiksi kunniaan liittyvästä väkivallasta ja saavat keinoja puuttua tilanteisiin rakentavasti.
Nielsen on kirjoittanut kunniakonfliktien ratkaisemisesta ja ennalta ehkäisystä kirjan, jonka käännökselle tanskasta suomeen etsitään rahoittajaa.
Kunniakonfliktin selittäminen kulttuurilla saa Nielseniltä jyrkän tuomion. Hänen mukaansa pitäisi puhua kulttuurin sijaan haitallisista toimintamalleista ja käytännöistä.
– Kulttuuri mielletään staattiseksi asiaksi, jonka muuttaminen on lähes mahdotonta. Toimintamalleja sen sijaan voidaan muuttaa. Kulttuurinen selitysmalli tuo arvoasteikkoja eri kulttuurien välille ja luo kuvaa vieraasta kulttuurista pahana ja omasta kulttuurista parempana, Nielsen sanoo.
Suomessa ei toistaiseksi ole poliisin tietojen mukaan tapahtunut kunniamurhaa. Yleisimmin kunniakonflikti ilmenee Suomessa maahanmuuttajataustaisten perheiden keskuudessa siten, että nuorten elämää ja harrastuksia rajoitetaan. Kunniaan liittyvä väkivalta tulee usein esiin muun muassa koulujen terveydenhoitajien kautta.
– Tietämystä on, mutta eri alojen toimijoilta puuttuu konkreettisia keinoja puuttua kunniaan liittyvään väkivaltaan ja käsitellä sitä, kertoo kunniaväkivalta-asioiden parissa eri järjestöissä seitsemän vuotta työskennellyt Johanna Aapakallio .
Aapakallio vastaa Kalliolan Nuoret ry:n syksyllä 2012 alkaneesta SOPU-hankkeesta, joka on keskittynyt kunniaan liittyvien konfliktien ennaltaehkäisyyn.
– Suomessa keskitytään liikaa nuoren tilanteeseen. Maahanmuuttajaperheet tarvitsevat tukea ja tietoa esimerkiksi Suomen lainsäädännöstä, sillä heillä ei ole keinoja toimia Suomen oloissa. Nuoren elämänpiirin rajoittamisessa on yleensä kyse yksinkertaisesti vain vanhempien tavasta osoittaa huolenpitoa ja välittämistä, Aapakallio sanoo.
Jaa tämä artikkeli: