Kulttuurimuija: Kirjamessuallergia
Kulttuurimuija rakastaa Kirjamessujen tarjoushintaisia kirjoja, mutta tarjoaa silti huippuvinkit kaupungin kirjallisiin pientapahtumiin, joista pääset halutessasi nauttimaan vaikka joka viikko.
Rakastan kirjoja. Erityisesti rakastan tarjoushintaisia kirjoja. Rakastan myös erilaisia puhe- ja keskustelutapahtumia, joissa mielipiteet ja ajatukset vaihtavat omistajaansa. Voisi luulla siis, että olen viettänyt koko kuluneen viikonlopun Helsingin Kirjamessuilla. Not.
Taidan nimittäin olla allerginen messuille. Jaa miksikö?
Ensisijaisesti siksi, että en ole messukeskustyyppiä. Messujen estetiikka ei puhuttele (se on betonihalli). Tavattoman kallis Juhlamokka ja keskinkertainen rapuleipä eivät puhuttele. Jatkuvasti täysi narikka ei puhuttele, ulsteri päällä shoppailu kaikkein vähiten. Kyynärpäät kalisten ja suupielet himokkaassa irvistyksessä kirjojen selailu ei myöskään ole lempitapani tutustua kirjoihin.
Sykähdyttävimmät kirjalliset keskustelut tapahtuvat jossain aivan muualla kuin Messukeskuksen kelmeiden loisteputkilamppujen alla."
Toiseksi epäilen, että messujen kirjatarjoukset ovat enemmän messuhuumaan pohjaava illuusio kuin todellisia huipputarjouksia. Lukuun ottamatta sitä 2 euron aluetta siellä perällä, josta olen parhaimmat ja turhimmat kirjaostokseni tehnyt. Satsaan ostohuumani mieluummin kustantamojen ystävämyynteihin, jotka järjestetään näppärästi ennen joulua. Niistä heruu omistuskirjoituksia ja glögiä ja paperiin käärittyjä suklaakonvehteja, eikä sisään maksa mitään!
Kolmanneksi ja ehkä tärkeimmäksi: väitän, että sykähdyttävimmät kirjalliset keskustelut tapahtuvat jossain aivan muualla kuin Messukeskuksen kelmeiden loisteputkilamppujen alla. Pääkaupunkiseutu on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia kirjallisia keskusteluja VIIKOTTAIN. Kirjastot, kirjakaupat ja erilaiset klubitilat tarjoavat tasaisella syötöllä kirjailijakeskusteluja, joiden tunnelma on puitteiltaan intiimi ja aikaraamit leppeämmät. Laadussaan ne eivät jää Kirjamessujen huippuhaastatteluiden jalkoihin.
Lukeminen on kaikkea muuta kuin erakkohommaa."
Kuitenkin löydän itseni joka vuosi messuhiestä vinguttamassa luottokorttia. Tähän on kaksi pieksemätöntä syytä: pienkustantamot ja kanssalukijat.
Pienkustantamojen kirjoja toki aktiivinen kirjahaukka saa netistä nykypäivänä kaiken aikaa. Itse tykkään silti enemmän vierailla pienkustantamojen ständeillä ja pyytää lukusuosituksia intohimoisilta ja inhimillisiltä pienyrittäjiltä kasvotusten. Olen messupäissäni esimerkiksi haksahtanut kokeelliseen runouteen sekä nokkoskokkailuun.
Ja sitten ne kaverit! Kirjahullun tuttavat ovat monesti kirjahulluja ja näin ollen tuhansien ihmisten joukosta löytyy (jos ei eksy tai pyörry) kavereita. Sellaisiakin, jotka matkaavat Suomen suurimman kirjatapahtuman perässä kaukaakin. Lukeminen on kaikkea muuta kuin erakkohommaa! Jotenkin taianomaisesti nämä kohtaamiset toimivat riittävänä allergialääkkeenä. Ja nollaavat muistin, sillä ensi vuoden messupäivämäärät on jo raapustettu kalenteriin.
Tipsit kirjallisiin keskusteluihin messumanian ulkopuolella:
1. Nuoren Voiman Liiton Prosak-klubit Kansallisteatterin Lavaklubilla. Loppuvuonna ehtii nähdä ja kuulla vielä Joni Pyysalon ja Anja Snellmanin (15.11.) sekä Monica Fagerholmin ja Jan Forsströmin (13.12.) keskustelut. Prosak-taltioinnit löytyvät muuten Kirjastokaistalta, jonne on kerätty paljon muutakin mainiota materiaalia kirjojen ystäville.
2. Lähikirjastot ja kaupunkien kulttuuritalot. Parhaiten ohjelmaan pääsee kärryille sosiaalisen median kautta; pieniä keskusteluhelmiä putkahtelee toisinaan lempikirjaston nurkkiin ja kulttuuritalojen kahviloihin lyhyelläkin varoitusajalla.
3. Kirjakauppa Nide. Sama homma: Nide aktiiviseurantaan Facebookissa tai Instagramissa! Väittäisin myös, että jos Niteestä ei löydy itseä kiinnostavaa keskustelua per kuukausi, ei silloin kirjallisuudesta pidäkään. Nide toteuttaa myös yhteistyössä Suuren hesalaisen kirjakerhon kanssa lukupiirejä, joiden svengi on mainio – kuuntele vaikka podcast ja vakuutu.
Jaa tämä artikkeli: