Kulttuurimuija: Sukupolvitapaus – anteeksi, mikä?
Kulttuurimuija luki syksyn puhutuimmat aikalaisteokset selvittääkseen mitä tarkoitetaan sukupolvitapauksella. Ei selvinnyt.
Kuulun y-sukupolveen. Siihen jengiin, joka osaa käyttää sekä iPhonea että lankapuhelinta, jolle banaani on itsestäänselvyys, mutta joka opetteli syömäpuikkojen käyttämisen vasta aikuisena.
Alamme olla (vihdoin) siinä iässä, että ikäpolveni taiteentekijät nousevat ihmelapsista aikuisiksi kirjailijoiksi, ohjaajiksi, tarinankertojiksi. Iloitsen tästä häkellyttävän paljon. Enää ei olla pelkästään aiempien sukupolvien silmälasien varassa!
Jos sukupolvikokemus on Pelle Hermanni, lama, Titanic, Kiss FM:n chatti, Jyrki ja Facebookin tulo, niin onko sukupolvitapaus se, kun joku näistä kirjoittaa?"
Samalla "sukupolvikokemuksesta" ja "aikalaisteoksesta" on tullut haluttuja sanoja kulttuurijournalismissa. Sukupolvitapauksista ja taiteilijoista sukupolvensa ääninä saadaan mainioita otsikoita ja markkinointilauseita. Minulla on ongelma: harvoin samaistun näihin sukupolvikokemushehkutuksiin enkä oikein tiedä, mitä sukupolvitapaus-sana tarkoittaa. Haluaisin kyllä tietää.
Luin syksyn puhutuimmat aikalaisteokset eli räppäri Paperi T:n runokirja Post-alfan (Kosmos, 2016) sekä Johannes Ekholmin Rakkaus niinku -romaanin (Otava, 2016). Helsingin Sanomien kritiikissä Erkka Mykkänen toteaa, "ettei Post Alfa yllä sukupolvi-Tapaukseksi isolla T:llä, kuten Johannes Ekholmin niin ikään tuore aikalaisteos Rakkaus niinku". Ajattelin sukupolvitapauksen määritelmän selviävän näiden kahden kirjan lukemisella, kun jutussa rajattiin niin selkeästi, mikä sellainen on ja mikä ei.
Ei selvinnyt. Päinvastoin. Menin sanoissa entistä enemmän sekaisin.
Jos sukupolvikokemus on Pelle Hermanni, lama, Titanic, Kiss FM:n chatti, Jyrki ja Facebookin tulo, siis jotain minkä kaikki sukupolven edustajat tunnistavat, niin onko sukupolvitapaus se, kun joku näistä kirjoittaa? Jos teos on sukupolvitapaus, niin tunnistaako ehdan y-sukupolvisen siitä että tämän kirjahyllystä löytyy Rakkaus niinku?
Vai tarkoittaako sukupolvitapaus sitä, että muut sukupolvet ymmärtävät teoksen kautta kokonaista sukupolvea? Onko kyse sukupolvensa äänen löytämisessä jostain samasta kuin uuden Idolsin tai Talentin? Ja voiko näitä nimityksiä jakaa noin vain, ilman raatia?
Yritin tätä googlata, ei selvinnyt.
Minulle nimittäin Johannes Ekholmin romaani on kuplakokemus. Se on kirjoitettu kolmosen ratikkaa käyttävästä luovasta luokasta käsin. Taideteoksena erinomainen, mutta sukupolvikokemuksena rajallinen. Post-alfa puolestaan avautuu minulle täsmävastauksena siihen, mitä sukupolvitapaus, -kokemus tai -ääni voisi olla. Se on tätä aikaa, tätä ikäpolvea. Myös Kehä kolmosen ja graafisten suunnittelutoimistojen ulkopuolella, siellä missä sukupolvi myös elää ja voi paksusti.
Tipsit: Mistä löytää sukupolvi-Tapauksia juuri nyt?
1. Baltic Circle -nykyteatterifestivaalilta, joka on tarjonnut nuorille esittävän taiteen tekijöille areenan jo vuosia alleviivaamatta tekijöiden nuoruutta vaan pikemminkin raikkautta.
2. HAMin näyttelyistä. Ne muuttavat käsitystä museosta ja tekevät tilaa ajalle, jolloin tuntuu hullulta, että museossa pitäisi olla hiljaa ja mihinkään ei saisi koskea eikä mitään valokuvata. Näistä puhutaan vielä kiikkustuolissakin.
3. Disco Ensemble palaa tauon jälkeen keikkalavoille. Uusi sinkku kuulostaa juuri oikealla tavalla tutulta ja turvalliselta. Tiedän miten sitä tanssitaan. Ja keikoilla osaan kappaleiden sanat, jotka vievät minut kymmenen vuoden taakse. Sukupolvikokemuksessa täytyy olla nostalgiaa.
Jaa tämä artikkeli: