Kulttuurinen avain

• 16.04.2013 16:10

Kävin Maltalla. Saaren nähtävyyksien joukossa ihmettelin lähes 6 000 vuotta vanhoja kivitemppeleitä, ilmeisesti Euroopan vanhimpia ihmisen tekemiä rakennelmia. Jollakin käsittämättömällä konstilla kivikauden ihmiset olivat irrottaneet tuhansia kiloja painavat järkäleet kalliosta ja siirtäneet ne pyhäkökseen. Minulla ei ollut vaikeuksia niitä ihailla ja tutkiskella, mutta silti jokin vaivasi: kulttuurinen avain puuttui.

Vuosi sitten katselin Roomaa aika perusteellisesti: kirkkoja lähes kaikilta kristillisiltä vuosisadoilta, katakombeja, akvedukteja, obeliskeja, Mithran temppeleitä, keisarivallan aikaisia raunioita, pylväitä ja patsaita. Niihin kaikkiin minun kulttuurissani on säilynyt sidos. Kulttuurinen avain on tallella. Kun tutustun Pantheoniin, Colosseumiin tai Pietarinkirkkoon, ymmärrän, mistä niissä on kysymys.

Menneitä sukupolvia ei voi syyllistää siitä, etteivät paremmin tallettaneet yhteyttä Maltalla yli 5 000 vuotta sitten vallinneeseen kulttuuriin. Katkennut mikä katkennut, eikä sellaista enää korjata.

Omaa sukupolvea ja tulevia kannattaa kuitenkin vähän kovistella. Kulloinkin elossa olevien vastuulla on pitää kulttuurinen avain tallessa niin, että meidän jälkeemmekin tulevat ymmärtävät. Länsimainen kulttuuri rakentuu kolmelle pilarille, jotka ovat kreikkalainen filosofia, roomalainen oikeus ja juutalais-kristillinen usko.

Kulttuurinen avain talletetaan kertomuksilla. Mikään ei ole kertomuksia parempi keino, paitsi kertomuksien sitominen omaan kokemukseen. Siihen tarvitaan jokainen uskonnon ja historian oppitunti, etiikkaa ja filosofiaa, ja kaikki taideaineet.

Tärkein voima kulttuurisen avaimen tallettamisessa on kotien avoin ja myönteinen asenne oman kulttuurin juurien ymmärtämiseen. Kertokaa tarinoita, vanhemmat, ja rakentakaa siltoja menneeseen.

Suuri erehdys on luulla, että työelämätaidot tai kaukaisten kulttuurien tuntemus olisivat vastavoimia, joiden takia vanhat kertomukset pitää panna poistolistalle. Se on juuri päinvastoin.

mikko.malkavaara@diak.fiKirjoittaja on kirkollis-yhteiskunnallinen moniottelija, tutkija ja opettaja.