Helppoa yhdessäoloa. Jitan V. Patel ja Fela-poika leikkivät kansainvälisessä perhekerhossa. Patelin vaimo Terhi Tuominen (vas.) juttelee Amanda Amberlalle. Kuvassa näkyvät myös Anna Amberla (oik.), Anna-Stiina Henttinen tyttärensä Edithin kanssa sekä Kaarlo Koskinen.
Kulttuurit kohtaavat perhekerhossa
Kansainvälinen perhekerho kokoaa kirkolle yhteen suomalaisia ja ulkomaalaistaustaisia vanhempia.
Teksti Noora Melaanvuo
Kuva Jani Laukkanen
Mikael Agricolan kirkolla kokoontuvan kansainvälisen perhekerhon kahvipöytä notkuu tavallista enemmän herkkuja, sillä osallistujat ovat tuoneet mukanaan oman kulttuurinsa ruokia.
Britanniasta kotoisin oleva Jitan V. Patel ja hänen vaimonsa Terhi Tuominen laskevat pöydälle pientä naposteltavaa: kikherneitä ja mausteisen linssisekoituksen.
Patel ja Tuominen haluavat viedä poikansa Felan englanninkielisiin kerhoihin Helsingissä, jotta lapsi saa käyttää toista äidinkieltään muidenkin kuin isänsä kanssa.
– Kaksikielinen lapsi saattaa helposti alkaa puhua pelkästään suomea, tietää Tuominen.
Pariskunta kuuli Tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisestä perhekerhosta joulun alla. Maanantaisin kymmeneltä kokoontuvassa kerhossa käy ulkomaalaisia ja suomalaisia perheitä.
Patel on kokenut olonsa tervetulleeksi – hänen ei tarvitse olla tässä joukossa ainoa ulkomaalainen.
Kuusi vuotta Suomessa asuttuaan mies on ehtinyt solmia ystävyyssuhteita myös useiden suomalaisten kanssa.
– Britannialaiset ystäväni tunsivat suomalaisia ja auttoivat tutustumaan heihin. Ilman kontakteja olisi ollut vaikeampaa, uskoo Patel.
Filippiineiltä kotoisin oleva Maria Lourdes Boncan työskentelee lastenhoitajana. Nainen on tullut paikalle lapsen kanssa, josta hän huolehtii päivisin.
– Saan täältä ystäviä, iloitsee alkuvuodesta kerhon löytänyt Boncan.
Hänellä on pääkaupunkiseudulla monia filippiiniläisiä kavereita. Suomalaisten kanssa ystävystyminen on ollut haasteellisempaa. Boncan arvelee, että kommunikointi helpottuisi suomen kielen oppimisen myötä. Englanninkielentaitoisena hän ei kuitenkaan joudu pulaan, koska useimmat ihmiset osaavat englantia.
Ihan kaikkeen englanti ei riitä. Jitan Patelin oli aluksi vaikea löytää kaupoista tuotteita, koska kyltit olivat suomeksi. Lapsen syntymän aikoihin häntä jännitti, ymmärtäisikö hän, mitä sairaalassa sanottaisiin. Patel sai onneksi avukseen tulkin, joka selitti, mitä synnytyksen eri vaiheissa tapahtui.
Kahdeksan vuotta Suomessa asunut japanilainen Yumiko Lehti pyörähtää kerhohuoneen ovella näyttämässä vauvaansa. Hän on käynyt aiemmin perhekerhossa isomman lapsensa kanssa.
– Kuulin kerhosta muutama vuosi sitten naapurin kautta. Äitien on vaikea mennä ravintolaan tai hienompiin paikkoihin lasten kanssa. Perhekerhoon on helppo mennä. Siellä voi vaihtaa muiden vanhempien kanssa tietoja lapsista, neuvolasta ja asioista Helsingissä, sanoo Lehti, joka osaa jo kommunikoida suomeksi.
Suomalaiset vetäjät Natasha Vaalgamaa ja Päivi Keronen ovat itsekin asuneet ulkomailla ja pystyvät samaistumaan vieraassa maassa asuvien arkeen.
– Ulkomaalaisten ajatukset pyörivät jatkuvasti kahden maan ympärillä, toteaa Tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisen työn sihteerinä työskentelevä Vaalgamaa.
Työntekijät pitävät tärkeänä, että suomalaisia ja ulkomaalaisia vanhempia kokoontuu samaan kerhoon. Näin ulkomaalaiset ja kantaväestöön kuuluvat voivat solmia kontakteja toisiinsa luontevasti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Perhekahviloissa on tarjolla kahvia, puuroa ja pientä purtavaa
AjankohtaistaVantaalla seurakuntien perhekahviloita on muun muassa Itä-Hakkilassa, Korsossa ja Kaivokselassa.