Pariskunta yritti vaikuttaa asiaan. Toisessa soitossa sosiaalivirkailijan viileä linja jatkui. Riinalle kerrottiin vain, että lapsi oli sijoitettu perheeseen Suomessa. Samalla annettiin ymmärtää, ettei lasta kannata yrittää etsiä.

– Kaikki tapahtui nopeasti. Lapsen kummilusikkakin jäi meille.

Syyllisyys kummilapsen hylkäämisestä vaivasi vuosia, vaikka yhteydenpidon katkeaminen ei ollut kummien tahto. Nykyään Riina toivoo vain, että lapsi sai sijoituksen kautta paremman lapsuuden kuin mitä hänen vanhempansa olisivat pystyneet tarjoamaan.

– Meidän puolestamme lapsi on tervetullut, jos haluaa etsiä meidät. Olisi hienoa, jos omat lapsemme oppisivat tuntemaan serkkunsa. 

Onko tavallista, että huostaanotettu lapsi irrotetaan läheisistään? Helsingin vs. johtava sosiaalityöntekijä Päivi Sihvo uskoo, ettei Riinaa ja Aapoa kohdeltaisi enää samalla lailla kuin 90-luvulla.

Viime vuonna voimaantullut lastensuojelulaki määrää, että lapsella on oikeus tavata hänelle läheisiä ihmisiä myös huostaanoton jälkeen. 

– Lapsella tulee olla eliniän kestäviä ihmissuhteita. Laadimme jokaiselle huostaanotetulle lapselle lakisääteisen asiakassuunnitelman, jossa määritellään myös yhteydenpito lapselle läheisiin ihmisiin. Tuemme tapaamisia myös vastaamalla niistä aiheutuvista kuluista.

”Kylmä ja päättäväinen sosiaalivirkailijan ääni ilmoitti meidän velvollisuuksiemme ja oikeuksiemme päättyneen.”

Huostaanotetun lapsen kummi Riina

Lastensuojelun keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulujen ammattijärjestö Talentia nostaa esiin sosiaalityön puutteita tuoreessa selvityksessään ”Sijaishuolto sisältäpäin – tekijät tietäjinä”. Selvityksen mukaan monilta sijoitetuilta lapsilta puuttuu käytännössä kokonaan Päivi Sihvon mainitsema lakisääteinen asiakas- ja hoitosuunnitelma, joka tulisi laatia yhteistyössä lapsen ja huoltajan sekä muun lähiverkoston kanssa.

Anun päihdeongelmainen siskontytär Tiina alkoi odottaa lasta seitsemän vuotta sitten. Anu seurasi jännittyneenä raskautta, jonka aikana Tiina sai itsensä kuiville. Kun tyttövauva syntyi, Tiina opetteli hoitamaan häntä perhekodissa, kunnes sai oman asunnon. 

Kun vauva lähestyi puolta vuotta, Tiina palasi päihdepiireihin. Vauva joutui vastaanottokotiin, mistä hänet sijoitettiin isovanhemmilleen. 

Anu muistelee, kuinka tapahtuma mullisti koko perheen elämän.

Pettymys, häpeä ja syyllisyys olivat vahvimmat tunteet.

 – Miten meille, ihan tavalliselle perheelle, voi käydä näin! Mietin, olisinko itse voinut yrittää vielä enemmän. Oli kuitenkin helpottavaa, että pieni saatiin sijoitettua perheen sisälle. 

Huostaanottojen määrä on Helsingissä nousussa.  Viime vuonna kaikkiaan 2092 helsinkiläislasta asui muualla kuin vanhempiensa luona.

Huostaanottoja tehdään noin 400 vuodessa, ja niiden purut ovat harvinaisia. Sihvo arvioi, että perhehoitoon sijoitettujen lasten huostaanotoista alle kymmenen prosenttia puretaan.

Anu uskoo, että sukulaisen hoivissa kasvaminen lisää lapsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, näin hän tuntee juurensa ja taustansa. Kuusivuotias tyttö on tavannut äitinsä viimeksi helmikuussa.

– Tytön ikävä äitiin on aina läsnä vahvasta tukiverkosta huolimatta. Kesällä tuntui pahalta, kun tyttö kysyi kesken hauskan päivän Linnanmäellä, että voisiko äiti tulla joskus mukaan.

Ensimmäinen vaihtoehto huostaanotossa on lapsen sijoittaminen omille läheisilleen, vakuuttaa sosiaalityöntekijä Päivi Sihvo. Seuraavaksi paras vaihtoehto on lapsen sijoittaminen hänelle ennalta tuntemattomaan perheeseen.

Käytännössä lähes kuusi kymmenestä huostaanotetusta lapsesta asuu laitoksessa, koska sijaisperheistä on pulaa. Perheisiin päässeistä lapsista 20–30 prosenttia elää sukulaistensa luona.

– Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän näemme vaivaa perhesijoitukseen. Valitettavasti pääkaupunkiseudulla on hyvin vähän perhesijoituspaikkoja, eli pääkaupunkiseudun lapsia sijoitetaan ympäri Etelä-Suomea, Sihvo kertoo.

Susanna Sokka