Minna Viljamaa antaa kummilapselleen Indianalle kovat vauhdit keinussa. Kuva: Paula Lehto

Kummin kanssa saa humputella

Minna Viljamaa saa kummilapseltaan Indianalta valtavasti energiaa. Vantaalla vietetään 5.6. kummipäivää.

• 23.05.2016 14:00
• Ulla-Maija Vilmi

Matkalla töistä kotiin Minna Viljamaa koukkaa Keravan kautta. Hänen kummilapsensa perhe asuu siellä.

– Tapaan Indyn ehkä kerran kuukaudessa, joskus useammin, joskus harvemmin.

– Olemme leikkineet yhdessä niin sisällä kuin ulkonakin ja käyneet retkillä Helsingissä. On tavattu kavereita, käyty piknikillä ja shoppailemassa. Siihenkin pitää tutustua tarpeeksi nuorena, kummitäti sanoo hymähtäen.

Minna Viljamaan työpäivä on ollut suhteellisen rauhallinen.

– Indy on niin energinen, että on hyvä, että itselläkin on energiaa jäljellä. Toisaalta saan häneltä valtavasti uutta virtaa. Omat huolet ja murheet unohtuvat.

Indy-kutsumanimen takaa löytyy Indiana Kortesoja, joka täyttää elokuussa neljä vuotta.

Opastusta leikkipuistossa

Indy ja Minna pujahtavat tuttuun leikkipuistoon kotitien toiselle puolen. Voikukat helottavat keltaisina. Indy nyppäisee kukan käteensä kuin ryhtyäkseen keräämään niitä.

– Voikukka sotkee, se ei lähde pois vaatteista. Anna kukkien olla, Minna neuvoo.

Sitten hiekkalaatikko vetää Indyä puoleensa. Leikki alkaa heti.

– Täällä on leipää. Sen päällä on sokeria ja juustoa, Indy kertoo.

Minna ehdottaa, että sokerin voisi ehkä jättää pois. Se ei sovi Indylle, joka kuitenkin lisää leivälle makkaraa. Ja hetken päästä myös kiviä. Minna epäilee niiden rahisevan hampaissa.

Indy kiipeilee, roikkuu ja laskee liukumäkeä. Indy huomaa myös ohi kulkevat lapset ja aikuiset. Hän saa pari koululaista hetkeksi mukaansa leikkiin. Kavereiden mentyä Indy lähtee tervehtimään ohi kulkevaa koiraa. Sen emäntä sanoo, ettei saa tulla liian lähelle. Pentukoirasta ei tiedä, miten se käyttäytyy.

Kun Indy huomaa pullonkorkin maassa, alkaa roskien metsästys roskikseen. Silmänräpäyksessä roskien metsästys vaihtuu salaisen aarteen etsimiseen. Aarretta vartioi lohikäärme. Maasta löytyy muovinen hiekkakakun muotti.

– Sitä ei voi ottaa mukaan. Se on jonkun toisen lapsen, Minna opastaa.

Tuplakummi ja turvallinen aikuinen

Minna Viljamaa ei itse viettänyt lapsena kummin kanssa aikaa. Hän sai omat kumminsa vasta rippikouluiässä, kasteensa yhteydessä.

Indyn äidin hän tapasi ensimmäisen kerran rippikoulu- ja isosaikoinaan. Myöhemmin heidän tuttavuutensa ja ystävyytensä syveni tuplakummiuteen asti: Minna on myös Indyn pikkuveljen kummi.

– Kummi voi olla turvallinen aikuinen. Hänen kanssaan lapsi voi hömpötellä ja humputella. Isompana lapsi voi puhua kummille mistä vaan. Sellaisistakin asioista, joista ei ehkä puhu isälle ja äidille.

Minna Viljamaa kertoo miettineensä, että kummin tehtävä kristillisenä kasvattajana toteutuu ehkä arvoina.

– Mielessäni ovat sellaiset asiat kuin toisten kunnioittaminen ja se, ettei tarvitse kostaa, vaikka joku olisi tehnyt pahaa minulle.