Kummitusten karkottaja
Laivapappi. Merimiespastori Liinamaria Halén vierailee päivittäin satamaan pysähtyneillä laivoilla.

Laivapappi. Merimiespastori Liinamaria Halén vierailee päivittäin satamaan pysähtyneillä laivoilla.

Kummitusten karkottaja

Vuosaaren merimieskirkon seurakunta on moniuskontoinen.

Teksti Tuija Pyhäranta
Kuvat Esko Jämsä


Luksusristeilijällä on emergency on board, voitko tulla satamaan vastaan?

Sellaiseen puheluun merimiespastori Liinamaria Halén vastasi noin vuosi sitten. Sen tarkempia tietoja hädän luonteesta ei ollut, joten Halén alkoi valmistautua kaikkeen mahdolliseen.

Hän luonnosteli kaksi erilaista tilaisuutta, toisen kuolemantapauksen ja toisen onnettomuuden varalle. Laukkuunsa hän pakkasi varoiksi Kirkkokäsikirjan.

Vasta perillä paljastui, mistä oli kysymys. Kaksi laivalla aikaisemmin sattunutta kuolemantapausta oli saanut osan miehistöstä uskomaan, että konehuoneessa kummittelee. Kummitusta pelkäävissä merimiehissä oli niin ortodokseja, katolilaisia, hinduja kuin muslimeitakin.

– Ei kirkkokäsikirjassa puhuta mitään kummituksista, eikä teologisessa tiedekunnassa ole valmistauduttu kohtaamaan tällaista, Halén sanoo.

Kummitusten kanssa merimiespastori joutuu tekemisiin harvoin, mutta eri uskonto- ja tunnustuskuntien kanssa Liinamaria Halén on tekemisissä päivittäin. Merimiehet saapuvat Vuosaareen esimerkiksi Filippiineiltä, Venäjältä, Ukrainasta ja Saksasta.

Suomalaiset tuntevat merimieskirkon paremmin sen työstä ulkosuomalaisten parissa, mutta Suomessa satamien merimieskirkot palvelevat ensisijaisesti laivojen työntekijöitä.

– Mielestäni merimieskirkon tehtävä on palvella muukalaisia, Halén sanoo.

Omaa työtään hän kuvailee käytännön ekumeniaksi.

– Kun kohtaan uuden ihmisen, en tiedä hänen tarinaansa. En voi olettaa, että muut uskovat samaan Jumalaan tai samalla tavalla kuin minä, hän sanoo.

– Silloin pitää miettiä tarkkaan miten olla ja puhua niin, ettei saa toista tuntemaan itseään ulkopuoliseksi, muukalaiseksi muukalaisten keskellä.

Yleensä Halén pukeutuu työssään keltaiseen huomioliivin ja turvakenkiin. Papin pantapaitaa hän käyttää harvoin.

– Silloin puhumaan saattavat tulla nekin, jotka ajattelevat,
etteivät voisi koskaan puhua papin kanssa.

Joskus harvoin joku uskaltautuu puhumaan ongelmista laivojen työoloissa. Halén kuitenkin kertoo, että paljon useammin ongelmat ovat silmin nähtäviä, mutta silti kukaan ei puhu. Ulkomaiset merimiehet sopivat jokaisesta muutaman kuukauden komennuksesta erikseen, eikä valittajalle välttämättä löydy uutta työtä.

Luksusristeilijällä kummitustilanne oli kärjistynyt niin, että osa työntekijöistä ei suostunut menemään konehuoneeseen enää lainkaan. Laivan henkilöstöjohtaja puhui jo irtisanomisista.

Tilanne oli luterilaiselle pastorille erikoinen, mutta Liinamaria Halén ajatteli, että papin tehtävä on palvella, ja tämä on palvelutehtävä siinä missä muutkin.

Niinpä hän improvisoi. Halén kulki puolentoista tunnin ajan konehuoneen eri osissa siunaten tilaa.

Lopuksi merimiehet ja pastori kokoontuivat keskustelemaan. Halén mietti, mikä hinduja, muslimeja, ortodokseja ja katolilaisia yhdistää pelon lisäksi. Hän keksi vastauksen nopeasti: kaikki uskovat johonkin jumalaan. Niinpä Halén puhui siitä, miten pelottavassa tilanteessa voi rukoilla omaa jumalaansa.

– Minäkin uskon rakastavaan ja suojelevaan Jumalaan. Se ei ole minulta pois, jos valitsen sanani niin, että kaikilla on hyvä olla. Ei minun tarvitse puhua kolminaisuudesta tilanteessa, jossa käsite aukeaa vain minulle.

Jaa tämä artikkeli: