Helena Pollari käyttää vasemmassa korvassaan kuulolaitetta.
Kun ei vaan kuule
Jos toisen puheesta ei saa selvää, vika voi olla omissa korvissa. Huonokuuloisuus on ikäihmisillä yleistä.
Muutamia vuosia sitten puoliso otti tavakseen korottaa ääntään aina, kun Helena Pollari valitti, ettei saanut tämän puheesta selvää. Pian mies puolestaan alkoi valittaa, että vaimo huudatti televisiota liian kovalla.
— En saanut selvää, mitä kotimaisissa televisio-ohjelmissa puhuttiin, jos puheen taustalla soi musiikki. Ja jos tavallisen juttelun taustalla oli jotain ylimääräistä ääntä tai meteliä, minun oli vaikea kuulla toisten puhetta.
Ihmisen ikääntyessä kuulo heikkenee, mutta onneksi usein varsin hitaasti. Lopulta voi kuitenkin tulla eteen hetki, jolloin alkaa epäillä kaikkien heinäsirkkojen tuhoutuneen vain siksi, ettei oma korva enää erota niiden siritystä eikä muitakaan korkeita ääniä.
Helena Pollari hakeutui kuulo-ongelmiensa takia terveyskeskukseen kuulotutkimukseen. Se vahvisti hänen kuulonsa alentuneen.
Jos kuulo on alentunut yli 20 desibelillä, puhutaan kuulovammaisuudesta. Suomessa arvioidaan olevan 740 000 kuulovammaista. Heidän joukkoonsa kuuluu syntymäkuuroja, kuuroutuneita ja Pollarin kaltaisia huonokuuloisia.
Kuuleminen tuottaa ongelmia joka kahdeksannelle suomalaiselle, mutta vielä tavallisempaa huonokuuloisuus on ikäihmisillä: yli 70-vuotiasta joka viides ja yli 80-vuotiaista joka kolmas kärsii ongelmasta.
Pollarin vasemman korvan kuulon todettiin alentuneen niin, että hän tarvitsi kuulolaitteen.
— Vikaa on molemmissa korvissa. Oikeassa korvassani on ollut tinnitus yli kymmenen vuotta. Luulen, että se sai alkunsa lentokoneessa, kun palasin Lontoosta tyttären perheen luota.
Pollari ei käynyt aikoinaan tinnituksen vuoksi lääkärissä, koska hän tiesi, ettei siihen ole hoitokeinoa. Viimeistään niistä ajoista asti hän on vältellyt taustamelua ja halunnut nauttia hiljaisuudesta.
— En ole pitänyt radiota auki äänitaustana, enkä juuri muutenkaan kuuntele radiota. Vain silloin, kun ajan yksin mökille, saatan kuunnella radiosta asiaohjelmia, mutta en tosiaankaan mitään epätoivomusiikkia.
Kuulolaite on pavun kokoinen. Se melkein kätkeytyy korvaan.
— Kuulolaite on yksilöllinen. Sitä varten otettiin muotti korvasta, ja laite valmistettiin Tanskassa, kertoo Helena Pollari.
Laite on terveydenhuollon kustannettavaksi kuuluva apuväline. Käyttäjä maksaa itse paristot.
— Laitetta voi säätää isommalle tai pienemmälle. Vasta sitten, kun olin itse vähän tutustunut outoon vekottimeen ja käyttänyt sitä, osasin tehdä kysymyksiä sen käytöstä.
Kuulon huonontumiseen on Pollarin elämässä liittynyt myönteisiäkin asioita. Lukiessaan tarkkaan Vantaan Sanomien yhdistyspalstaa hän huomasi Vantaan Kuuloyhdistyksen ja sen kuukausikokouksen, meni sinne ja jäi koukkuun.
— Toisilta kuulovammaisilta oppii, miten tämän vaivan kanssa voi elää. Lisäksi varmaan kaikissa potilasyhdistyksissä kaivataan ihmisiä, jotka voisivat ottaa vastuuta yhdistystoiminnan pyörittämisestä.
Melkein koko ikänsä askartelua harrastanut Pollari on muun muassa vetänyt yhdistyksessä askartelukursseja.
Pollari on tyytyväinen siitä, että hän on saanut haastetuksi 17.11. pidettävään jäsenkokoukseen Vantaan terveyspalvelujohtajan Timo Aronkydön ja kansanedustaja Risto Aution kertomaan terveydenhuollon tilanteesta ja suunnitelmista.
— Myös yhteistyö seurakunnan kanssa on yhdistykselle tärkeää. On teemailtoja, retkiä ja pappi on paikalla -toimintaa.
Tiesitkö että?
- Suomessa arvioidaan olevan 740 000 kuulovammaista. Kuulovammaisuudesta puhutaan, jos kuulo on alentunut yli 20 desibelillä.
- Kuulovammaisten joukkoon kuuluu syntymäkuuroja, kuuroutuneita ja huonokuuloisia.
- Suomessa on 80 000 näkövammaista. Näkövammaisina pidetään niitä, joiden näköä ei pystytä korjaamaan silmälaseilla riittävän hyväksi.
- Valtaosa näkövammaisista on erilaisia heikkonäköisiä. Sokeita on 10 000, mutta aivan täydellinen sokeus on harvinaista.
- Kun ihmisellä on sekä on kuulo- että näkövamma, puhutaan kuulonäkövammaisista eli kuurosokeista. Heidän tarkkaa lukumääräänsä ei tiedetä. Muutamia vuosi sitten Suomessa arvioitiin olevan 5000 kuulonäkövammaista ikäihmistä.
- Kuulonäkövamma tuo mukanaan monenlaisia ongelmia. Liikkuminen ja lähiympäristön hahmottaminen hankaloituu niin, että on vaikeuksia suoriutua arjessa. Kotoa muualle lähtemisen kynnys kasvaa, tiedon hankkiminen vaikeutuu ja kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa mutkistuu.
Kokemuksia apuvälineistä
Terhi Pikkujämsä vetää vapaaehtoistyönään Tikkurilan Olotilassa kerran kuukaudessa kokoontuvaa kuulonäkövammaisten kerhoa. Siellä vaihdetaan kokemuksia ja näkemyksiä apuvälineistä, niiden käytöstä sekä vammaisten oikeuksista.
Pikkujämsän mukaan vammaisten ei tarvitse, eikä pidä suostua kaikkiin toimintarajoitteisiin. Monia ongelmia voidaan lieventää apuvälineillä, kunhan opettelee käyttämään niitä.
— Terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa on menossa suuntaus, jossa kaikessa yritetään säästää. Vammaisille ei tarjota apuvälineitä, jotka vammaispalvelulain nojalla heille kuuluisivat.
— Silloin, kun vammaa tutkitaan, vammaisen pitäisi pystyä itse luettelemaan asiat, joissa hänellä on ongelmia. Lisäksi sairaalan näkökeskuksessa ja kuuloasemalla kannattaisi pyytää näyttämään kaikki mahdolliset apuvälineet, Pikkujämsä neuvoo.
Myös ympäristöjen esteettömyys on aistivammaisille tärkeää. Kuulovammaisten kannalta esteettömyyteen kuuluvat induktiosilmukat. Pikkujämsän mukaan ne on usein unohdettu tai niitä ei pidetä kunnossa. Niin ei pitäisi olla julkisissa tiloissa, joissa pidetään kaikille avoimia yleisötilaisuuksia.
— Jos induktiosilmukka ei ole kunnossa, voisi tilaisuuteen osallistuva kuulovammainen nostaa syytteen syrjinnästä tilaisuuden järjestäjää vastaan.
Kuulonäkövammaisten kerho to 2.12. klo 16–18 Olotilassa Tikkurilassa, Unikkotie 5 a (Vehkapolku)
Jaa tämä artikkeli: