Minustako äiti? Mira ei opiskele eikä käy töissä, mutta raskaus antaa nuorelle naiselle uutta pohdittavaa.
Kun elämään ei saa otetta
Nuorten syrjäytymisestä on puhuttu viime vuosina paljon, mutta harva tietää, millaista syrjäytyneen tai syrjäytymisvaarassa olevan elämä oikeasti on.
Virpi Suutarin dokumenttielokuva Hilton! vie itähelsinkiläiseen kerrostaloon, jossa asuu karuissa oloissa neljä nuorta, Mira , Janne , Toni ja Pete . Jokaisella on omat syynsä, miksi he ovat päätyneet asumaan tähän heidän ironisesti Hiltoniksi kutsumaansa Nuorisosäätiön vuokrataloon. Yhdistävänä tekijänä heillä tuntuisi olevan enemmän tai vähemmän rikkinäinen perhetausta.
Ei voi olla liikuttumatta nähdessään, miten hukassa nämä yli parikymppiset nuoret ihmiset ovat. Koulunkäynti ei suju, töitä ei ole eikä työnteko oikein maistuisikaan. Rahaa on niukasti, joten päivät kuluvat nuhjuisessa asunnossa. Sosiaalisuus tarkoittaa lähinnä kaljanjuontia porukalla samoilla nurkilla.
Pahimmalta tuntuu 27-vuotiaan Jannen tilanne. Hänellä on syvää ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia, joita hän purkaa hakkaamalla päätään kerrossängyn laitaan. Dokumentin muutkin nuoret tiedostavat kyllä tilanteensa ja pelkäävät syrjäytyvänsä lopullisesti.
Ankeuden keskellä nähdään silti myös valonpilkahduksia. Yli nelikymppinen Make yrittää pitää huolta ajelehtivista nuorista, vaikka hän itse sairastaa syöpää. Nuoret auttavat jonkin verran myös toisiaan. Kun Mira tulee raskaaksi, hänen tukenaan on Pete, joka itse on pienen tytön isä. Miralle lapsen saamisesta tuleekin elämän tärkeä käännekohta.
Petellekin isyys näyttää merkitsevän paljon. Hänen ei kuitenkin tarvitse kantaa vastuuta lapsesta päivittäin, minkä vuoksi työntekokaan ei tunnu niin tärkeältä. Tytölleen isä näyttää mallia, miten laskut voi vain repiä silpuksi.
Tonilla taas on opiskelupaikka, mutta jotenkin koulukäynti ei vain suju. Tukena ovat äiti, mummo ja koulua käyvä tyttöystävä, ja silti hän ei saa otetta elämäänsä. Katsoja saakin pidätellä itseään, ettei yhtyisi äidin ja mummon nuhteisiin. Tonista sentään välitetään, kun taas dokumenttielokuvan muut nuoret joutuvat tulemaan enemmän toimeen omillaan.
Hilton! valottaa putoamisvaarassa olevien nuorten elämää pysäyttävästi. Virpi Suutari on päässyt lähelle dokumentin henkilöitä ja saanut heidät kertomaan tunteistaan ja haaveistaan. Heikki Färm puolestaan kuvaa nuoria omassa ympäristössään vahvoin ja herkin kuvin. Niissä näkyy betonin ja graffitien lisäksi myös luontoa, puita ja kallioita.
Marjo Kytöharju
Virpi Suutari: Hilton! Parhaillaan elokuvateattereissa.
Jaa tämä artikkeli: