Juhani ja Tuula yrittävät erota, mutta siitä tulee mutkallisempaa kuin kukaan etukäteen osasi arvata. Hannu-Pekka Björkman (vas.), Ilkka Villi ja Elina Knihtilä. Kuva: Jami Granström
Kun erosta tulee farssi
Avioeroa pidetään ihmisen perusvarmuutta järkyttävänä tapahtumana, josta toipuminen vie usein vuosia. Harvoin se on läpihuutojuttu.
Mika Kaurismäen Haarautuvan rakkauden talossa erotunteet ja loukkaantumisen ja koston halut päästetään niin liioitellusti vapaalle, että tapahtumien kipeys tahtoo hukkua farssin käänteisiin. Elokuva väittää, että sivistys on pintaa, ja sen alla ihminen on halua ja kaipuuta, vihaa ja hillittömyyttä.
Elokuvan pohjana on Petri Karran samanniminen kirja (Gummerus 2008). Filmille on eduksi, että Karran kirjan rönsyt ja mielikuvituksellisimmat käänteet on karsittu ja kieltä siistitty. Avioeron tuskia, parisuhteiden ongelmia ja Virosta käsin johdettua paritusbisnestä riittää ihan tarpeeksi muutenkin.
Yritysvalmentaja Tuula Helin ja hänen eksänsä perheterapeutti Juhani ovat päättäneet erota. No, päättäneet ja päättäneet – asiat ovat tarinassa niin vereslihalla, ettei puheelle juuri jää tilaa. Varsinkaan, kun asutaan yhä saman katon alla. Sääntöjen laatiminen, kosto ja omaa itsetuntoa paikkaamaan etsityt korvikesuhteet ovat ainoita aseita, joita siihen hätään keksitään.
Haarautuvan rakkauden talossa ihmiset paikkaavat itsetuntoaan seksillä – tai sillä, että entinen kumppani luulee vientiä vielä olevan. Elokuva koskettaa monelle tuttuja tuntemuksia, mutta tekee sen niin liioitellen, sekoillen ja hihittäen, että tuloksena on tunnesirkus, jossa eivät paljoa paina järki tai terapeuttinen kokemus. Jos terapeutitkaan eivät tuon paremmin selviä, meillä muilla ei taida olla paljon toivoa.
Hannu-Pekka Björkman on nallekarhumaisena Juhanina mainio, samoinElina Knihtilä hänen Tuulanaan. Katsoja saa aluksi varsin vähän tietoa parin eron syistä, mutta vihan ja pettymisen tiheys kertoo, että tunteita on yhä jäljellä. Tietysti niitä manaa esiin myös parin erikoinen ratkaisu: kumpikin muuttaa komean talon eri päätyyn asumaan ja kuskaa paikalle uusia kumppaneita. Kyllähän siitä tilanteita syntyy.
Sutenööri Wolffi (Antti Reini), prostituoitu Nina (Anna Easteden) ja Tuulan äiti, rikollisliigaa johtava Yrsa (Kati Outinen) kiihdyttävät tapahtumia. Wolffin ja Juhanin isä, kunnialliseksi isoisäksi ryhtynyt entinen vankilakundi Niilo (Kari Väänänen) hoitaa antaumuksella lapsenlastaan. Juhanin paras ystävä Pekka (Tommi Eronen) sekä Tuulan syrjähyppy Marco (Ilkka Villi) pitävät lämpimänä milloin ketäkin piirileikin naisista. – Minun on vaikea uskoa, että 35-vuotiaita pyörittäisi näin paljon seksi – tai sitten olen yksinkertaisesti jo liian vanha.
Haarautuvan rakkauden talo tihenee välillä uuden alun tunnusteluun ja keskinäiseen vetovoimaan, jossa menetetty rakkaus, halu ja suru ovat koskettavasti yhtä. Samaa sävyä löytyy Karran kirjastakin, mutta elokuva välittää sen hienovaraisemmin. Jotkut ihmissuhteiden lataukset eivät välity erityisen hyvin inhorealistisin sanakääntein.
Yllättävästi niin kirjassa kuin elokuvassakin lapsi saa aikuiset hiljentämään tahtia. Myös nykyisissä ja entisissä rikollisissa on tällä kohdalla pehmyt ja vastuuseen kutsuva kohta. Se on hyvä merkki.
Haarautuvan rakkauden talo. Ohjaus Mika Kaurismäki. Parhaillaan teattereissa.
Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo. Gummerus 2008.
Jaa tämä artikkeli: