Loppuvuosi on kynttiläpajan pitäjä Leena Arolalle sesonkiaikaa. Kuva: Jukka Granstrom
Kun illat pimenevät, alkavat kiireet pienessä kynttiläpajassa
Aluksi Leena Arola pyöritti kynttiläpajaa työnsä ohella, mutta puolison sairastuminen havahdutti huomaamaan, että elämä on lyhyt - kannattaa siis keskittyä asioihin, joita pitää tärkeänä.
Valmiita kynttilöitä, puolivalmiita kynttilöitä, muotteja, värikattiloita… Leena Arolan pikkuisessa kynttiläpajassa Seilimäessä on työn tuntu, mutta silti rauhallinen tunnelma.
”Kynttilöitä tehdessä ei kannata hosua”, sanoo Arola.
Alkujaan hän oli töissä vakuutusalalla, mutta se ei koskaan tuntunut ihan omalta.
”Kun lapset olivat pieniä ja mies jäi työttömäksi, oli kuitenkin pakko olla säännöllinen tulo.”
Kynttilöiden pariin Leenan tie vei, kun kivi- ja metalliartesaaniksi kouluttautunut puoliso suunnitteli kynttiläpajaa pitävälle Raili Haaraselle kynttilänpohjan tasauskoneen.
”Olin aina ihaillut Railin kynttilöitä ja häneltä sain tähän työhön opin. Kun Raili halusi luopua kynttiläpajastaan, hän kysyi, haluaisinko ostaa sen. Alkuun tein kuusituntista työpäivää päivätyössäni ja illat valoin kynttilöitä, mutta loppujen lopuksi siirryin vuonna 2005 pelkästään kynttiläpajan pitäjäksi. Ei ihminen kaikkea jaksa.”
Puolison sairaus kirkasti unelmat
Arolan päätökseen vaikutti myös puolison sairastuminen syöpään.
”Viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että täytyy tehdä sitä, mikä on tärkeää. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Täällä ei olla ikuisesti.”
Ja niin Leena Arolasta tuli kynttiläpajan pitäjä.
”Kynttilät jotenkin vetosivat minuun. Tunsin, että –ne olivat minun juttuni.”
Puiset kynttilämuotit ovat nykyään harvinaisuus. Näissä valmistuu lumipallokynttilöitä. Kuva: Jukka Granstrom
Kynttilöillä ei rikastu, eikä niistä saa ympäri vuoden tuloa.
”Kynttilä on sesonkituote, jonka menekki alkaa, kun illat pimenevät. Vanha kansa sanookin, että 10.8. Lauri nostaa kynttilän pöydälle. Toinen sesonki on pääsiäisen aikaan.”
Epätasainen tulo on työn miinuspuoli ja se, että staattiset työasennot kipeyttävät hartioita ja käsiä. Oikeastaan muita huonoja puolia Arola ei keksi.
”Olemme tottuneet tulemaan pienellä toimeen. Ei raha ole tärkeintä maailmassa. Tärkeämpää on se, että on itsellä hyvä olla ja että se, mitä tekee, motivoi.”
Ei raha ole tärkeintä maailmassa. Tärkeämpää on se, että on itsellä hyvä olla ja että se, mitä tekee, motivoi.”
Kynttiläntekijä on viime aikoina huomannut, että ihmiset eivät välttämättä osaa polttaa kynttilöitä. Niistä on tullut sisustusesineitä.
”Otetaan ehkä mallia sisustuslehdistä, joissa kynttilä on kirjahyllyssä tai ilman palamatonta alustaa pöydällä. Kynttilä on kauneimmillaan, kun se palaa, mutta järki pitää olla mukana. Panen aina kynttilöiden mukaan turvallisuusohjeen.”
Leena Arola saa jo työeläkettä, mutta hän tekee silti kynttilöitä varsinkin parhaan sesongin markkinoille. Niinpä hänet tapaa syksyllä ja joulun alla Espoossa järjestettävillä markkinoilla myymässä kynttilöitään.
”Kynttilöitä tehdessä näkee kättensä jäljen ja saa tehdä sellaista, mikä ilahduttaa ihmisiä. Se on parasta.”
Jaa tämä artikkeli: