Kun kupla puhkeaa
Kehitysmaassa asuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että köyhyys tunkisi ihon alle. On mahdollista elää ulkomaalaiskuplassa, jossa paikasta toiseen suhahdellaan omalla autolla, käydään ostoksilla erityiskaupoissa, ruokaillaan hienostoravintoloissa ja lomaillaan turistikeitailla. Kaduilta kasvoille lyövältä köyhyydeltä oppii sulkemaan silmänsä.
Kuplassa ei tutustuta paikallisiin ihmisiin. He jäävät nimettömäksi massaksi, joka liittyy kuplatodellisuuteen korkeintaan avustustyön kohteena. On kohtalokasta puhkaista kupla ja altistua muutokselle.
Suomen Lähetysseuran tiedottajana olen päässyt matkaamaan työalueille eri puolille maailmaa. Joka paikassa lähetystyöntekijät ovat toimineet oppainani. Heidän arvostava suhtautumisensa paikallisiin ihmisiin on puhutellut minua syvästi. Heidän kehonkielensä ja puheensa viestivät yhteisistä tavoitteista ja läheisyydestä. Kehitysmaan köyhistä on tullut lähetystyöntekijöille yksilöitä omine persoonallisuuksineen.
Aito yhteys syntyy vain jakamalla elämää. Kupla särkyy, kun matkustan täpötäydessä ”kirppubussissa”, yövyn kylien ruohomajoissa, kompastelen kinttupoluilla, ostan vihanneksia kadunvarsimyyjältä, aterioin ihmisten kodeissa ja ennen kaikkea, kun opettelen heidän kielensä ja uskaltaudun puhumaan sitä. Silloin avautuvat sydämet.
Kun aloitin Etiopiaan muuttaessani kahdeksan kuukauden amharan kielen opiskelun, pidin siihen uhrattua aikaa liiallisena. Ajattelin, että aika pitäisi käyttää tehokkaammin. Mutta todellinen kehitys vaatii pitkäjänteisyyttä, nopeat tulokset kestävät harvoin.
Pakistanissa lähetystyössä ollut ystäväni kertoi, kuinka hienoa on nähdä työnsä tuloksia 20 vuoden jälkeen, kun kirkon koulussa opiskelleista lapsista on tullut maahan kehityksen vetureita.
Kannattaa katsella kauas, joskus jopa taivaanrannan taakse. Se ei ole haihattelua, vaan se palauttaa kvartaalitalouden ihmiselle suhteellisuudentajun. Lopullinen tulosarviointi tapahtuu kuoleman jälkeen.
sari.lehtela@felm.org
Kirjoittaja on lähetystyöntekijä-tiedottaja
Jaa tämä artikkeli: