null Kun roolit vaihtuvat

Kun roolit vaihtuvat

Sopeutuminen äidin dementoitumiseen on ollut Monika Töyrylle raskasta.

Brita Laurila, 83, on asunut syksystä 2007 lähtien muistihäiriöisten ryhmäkodissa Martinlaaksossa. Muutama vuosi sitten hän alkoi unohdella asioita. Avaimet olivat kateissa heti kohta, kun ne oli kädestään laskenut, mikroaaltouunin käyttö ei muistunut mieleen ja kaupassa maksaessa setelit menivät sekaisin.

Kun Laurila kaatui ja joutui sairaalaan, hänellä havaittiin lievä aivoinfarkti. Muistitesteissä todettiin Alzheimerin tauti.

— Diagnoosi oli yllätys, sillä olin pitänyt huonomuistisuutta melkein normaalina vanhuuteen kuuluvana asiana, tytär Monika Töyry kertoo.

Sairaalassa äiti itki koti-ikäväänsä, mutta kotonakin hän itki, että haluaa pois.

— Pelotti. Olimme aina olleet läheisiä. Nyt roolit vaihtuivat. Minusta tuli se, joka huolehtii äidistä.

Kotona Espoossa Monikan iäkäs isä hoiti puolisoaan ja pyöritti huushollia. Monika lähistöllä asuvana autteli parhaansa mukaan. Isälle oli erityisen raskasta se, että äidin mielialat vaihtelivat. Ennen aina niin kiltti äiti kävi vihaiseksi.

Kun isä sitten kuoli, äidille piti löytää hoitopaikka nopeasti. Yksin hän ei pärjää yhtään. Kolmessa päivässä paikka järjestyi Martinkodista.

Lapsuusmuistot säilyvät

Brita Laurilan huoneen seinällä on maalaus lapsuudenkodista Helsingin Villingistä. Sinne hänen ajatuksensa palaavat usein.

— Talvella kuljettiin jäätä pitkin ja kesällä veneellä. Kelirikkoaikaan oli hankalaa, Laurila muistelee ja kyselee, vieläkö hänen isänsä ja äitinsä asuvat talossa.

— Ei, ei, ovat nukkuneet pois jo yli 20 vuotta sitten, tytär vastaa.

"En väitä äidille vastaan, vaikka hän puhuu välillä hassuja. Suuttuminen ahdistaisi häntä."

Asia varmistetaan taas muutaman minuutin päästä.

Kuten dementoituneilla yleisesti, hetki sitten puhutut ja tapahtuneet asiat pyyhkiytyvät nopeasti mielestä.

— En väitä äidille vastaan, vaikka hän puhuu välillä hassuja. Suuttuminen ahdistaisi häntä, Monika sanoo.

Heti Alzheimerin taudin diagnoosin jälkeen aloitettiin lääkitys. Se on tepsinyt, sillä äidin vointi on pysynyt pitkään ennallaan. Monika toteaa, että edessä voi olla vaihe, ettei äiti enää tunne häntä, mutta hän ei halua ajatella sitä vielä.

Tuttu ääni rauhoittaa

Monika Töyry käy säännöllisesti äitinsä luona Martinkodissa. Alkuaikoina vierailuilla kävi enemmän myös muita sukulaisia, mutta se pahensi vanhuksen levottomuutta ja koti-ikävää.

— Äiti ei enää tunnista perheenjäseniäni muuten kuin minun seurassani. On parempi, että he käyvät täällä minun kanssani. Jos en jostain syystä ole käynyt vähään aikaan, äiti käy levottomaksi. Silloin he soittavat hoitajan kanssa minulle. Ääneni kuuleminen rauhoittaa. Äiti kai hakee turvaa minusta.

Monikalla on kaksi sisarusta.

— Alkuun tunsin kieltämättä katkeruuttakin, miksi minun on huolehdittava kaikista äidin asioista. Mutta toisaalta se on mennyt aika luonnostaan, sillä veljeni asuu kaukana ja siskoni on sairastellut.

Tiskausta ja leivontaa

Muistihäiriöisten ryhmäkodissa asukkaat otetaan mukaan päivän toimiin. Brita Laurilakin on tiskannut, leiponut ja istuttanut kukkia. Se on osa kuntouttavaa toimintaa. Maanantaisin viereisessä palvelukeskuksessa on erityisesti muistisairaille suunniteltua tekemistä, kuten kuntosalia ja laulua.

Monika Töyry on ostanut äidin hyllyyn vinon pinon palapelejä. Niitä kootaan ahkerasti, sillä ne ovat hyvää aivotoiminnan aktivointia.

— Pidän huolta siitä, että äidillä on hyvä olla, kun hän ei itse siihen pysty, Monika Töyry sanoo.

— Hyvä olo tarkoittaa hyvän perushoidon lisäksi sitä, että äitiä kuunnellaan ja hänet otetaan huomioon. Huumori hänellä on säilynyt ja on mukavaa, kun hoitajat vitsailevat. Pysyvistä asioista hänelle tulee turvallinen olo. Ja kun hänellä on turvallinen olo, minullakin on rauhallinen mieli.


Elämä jatkuu diagnoosin jälkeenkin

Vantaan Muistiyhdistys jakaa tietoa muistisairauksista ja tarjoaa tukea sekä sairastuneille että heidän omaisilleen.

— Moni ottaa meihin hämmentyneenä yhteyttä havaitessaan läheisellään muistiongelmia. Ohjaamme arjen asioissa ja neuvomme, mistä kannattaa lähteä liikkeelle, muistineuvoja Merja Ruotsalainen kertoo.

Kansan suussa kaikki muistisairaudet kulkevat dementian nimellä. Dementia on kuitenkin oireyhtymä, ei erillinen sairaus. Siihen liittyy muistihäiriöiden lisäksi yksi tai useampi seuraavista: kielellinen häiriö, kätevyyden heikkeneminen, tunnistamisen vaikeutuminen ja monimutkaisten älyllisten toimintojen heikkeneminen.

Yleisimmät dementiaoireita aiheuttavat etenevät muistisairaudet ovat Alzheimerin tauti ja verenkiertoperäinen dementia. Iäkkäillä ihmisillä näiden yhdistelmä on varsin yleinen. Dementoituminen voi liittyä myös Parkinsonin tautiin.

Omaisille Muistiyhdistys järjestää keskusteluryhmiä, ensitietoiltoja, luentotilaisuuksia ja sopeutumisvalmennusta. Toimintaan kuuluu myös virkistystapahtumia ja musiikkituokioita muistisairaille ja heidän läheisilleen.

Ruotsalaisen mukaan musiikki on hyvä rentoutumiskeino. Laulujen sanat säilyvät mielessä pitkään, vaikka lähimuisti onkin heikentynyt.

Musiikin lisäksi muistisairaiden kuntouttava toiminta on muun muassa kotiaskareita, keskustelua, retkiä, kuntosalia ja muuta liikuntaa.

Muistisairaus heikentää aloitekykyä ja vähentää fyysistä aktiivisuutta. Muistineuvoja sanookin, että vaarana on jäädä kotisohvalle, mikä voi pahentaa sairauden etenemistä.

Kuntouttavaa toimintaa tarvitaan, koska monet omaiset ovat todella lujilla dementoituneen läheisensä auttamisessa ja kotitöiden pyörittämisessä. Heille ei jää enää energiaa virikkeiden miettimiseen.

Vuosittain yli 13 000 suomalaista saa etenevän muistisairauden diagnoosin, ja kaikkiaan Suomessa on yli 120 000 keskivaikeassa tai vaikeassa sairauden vaiheessa olevaa henkilöä. Iän myötä riski sairastumiseen lisääntyy. Joka kymmenes 65-vuotias kärsii jonkun verran muistiongelmista, mutta aina syynä ei ole muistisairaus.

Jos muistin toiminta huolestuttaa, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Mitä aiemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sitä parempia ovat hoitotulokset.

Jokaisella etenevästäkin muistihäiriöstä kärsivällä on voimavaroja jäljellä. On tärkeää löytää asioita, jotka tuottavat iloa, nautintoa ja onnistumisen kokemuksia. Esimerkiksi tärkeiden elämänvaiheiden muistelu tuottaa mielihyvää.

Vantaan Muistiyhdistyksestä saa puhelinneuvontaa ti–to klo 9–12 p. 040 726 4430. Sähköpostiosoite on vantaan.muistiyhdistys@kolumbus.fi. Muistiliiton internetsivujen osoite on www.muistiliitto.fi.

Jaa tämä artikkeli: