Mukana verkostossa. Yksin asuva Markku Valtanen vaihtaa Facebookissa kuulumisia ja ajatuksia. Hänen mukaansa monet käyttävät siellä kirjallisia kykyjään, joita ei muuten oppisi tuntemaan.
Kun some ahdistaa
Kaikille sosiaalinen media ei merkitse vain vaivatonta yhteydenpitoa. Jotkut haluavat irti päivitysvirran jatkuvasta selailusta.
Teksti Salla Ranta
Kuva Jani Laukkanen
Sähköinen kutsukortti juhliin isolle joukolle, viimeisimmät tiedot taloyhtiön remontista, haastattelupyyntö tuntemattomalle henkilölle, artikkelilinkki kommentteineen jakoon pienelle sisäpiirille – kaikki hetkessä muutamalla napin painalluksella. Sosiaalisen median avulla tieto kulkee nopeasti. Somen on sanottu myös kaatavan hallituksia ja horjuttavan vanhojen hierarkkisten yhteisöjen valtaa.
Facebook on sosiaalisen median palveluista suomalaisille tutuin. Se on sähköposti, tietokanava sekä markkina- ja tapaamispaikka. Mutta monia päivitysten lukemisen ja kirjoittamisen kierre alkaa ahdistaa.
– Katso Facebookista. Ai ethän sä ole enää siellä. Etkö sä nyt vois meidän takia tulla takaisin, kuulee helsinkiläinen 35-vuotias Anna-Kaisa Tukiala usein ystäviensä sanovan.
Tukiala ehti käyttää Facebookia muutaman vuoden. Sinä aikana hän meni naimisiin, jäi äitiyslomalle, sai lapsen ja palasi työhönsä sosiaalialalle. Silloin hänestä alkoi tuntua, että kului liikaa aikaa selatessa sivua.
– Mietin, onko puhelinta tai tietokonetta pakko hipelöidä koko ajan. Halusin käyttää aikani järkevämmin, hän sanoo.
Tukialasta tuntui myös, että Facebookissa on vaikea pitää työtä ja yksityiselämää erillään.
– Tuntui tyhmältä esimerkiksi kieltäytyä kaveruudesta työn kautta tuttujen ihmisten kanssa. Sain myös työhön liittyviä viestejä äitiyslomalla. Ajattelin, että vapaudun kaikesta siitä, kun suljen oman tilini.
Informaatioteknologian aikakauden analyysistä Manuel Castellsin teoksissa väitöskirjaa tekevän Markku Valtasen mukaan yhteiskunnasta on tulossa toisiinsa liittyvien verkostojen muotoinen. Muutos koskee myös tiedon ja julkisuuden luonnetta. Työ- ja yksityiselämän roolit sekoittuvat.
– Perinteiset hierarkiat, jossa sanan- ja asiantuntijavaltaa on tietyillä harvoilla, sekoittuvat ja murtuvat. Tiedonkulku henkilöllistyy, Valtanen sanoo.
Tiukasti työhön liittyvä profiili sopisi Anna-Kaisa Tukialalle hyvin, jos työnantaja edellyttäisi sitä. Siihen ei liittyisi myöskään imagonrakennusta, joka häiritsi häntä Facebookissa.
– Päivityksissä monet antoivat ihan vääristellyn kuvan elämästään, Tukiala muistelee.
Monia häiritsee päivitysten huonosti kätketty itsekehu tai omien saavutusten ja onnekkuuden esittely. Markku Valtanen uskoo, että usein kyse on ajattelemattomuudesta.
– Monet päivitykset ovat tapa ilmaista tunteita. Ihmiset huokaavat siellä onnellisuuttaan tai huoliaan, eivätkä oikeastaan ajattele, mitä kaikkia tunteita se aiheuttaa. Päivitykset on varmaan usein tehty joitakin tiettyjä ihmisiä varten, vaikka ilmestyisivät satojen seinillä, hän pohtii.
Myös 38-vuotias Paula Wilkman liittyi Facebookiin, mutta erosi siitä muutaman kuukauden jälkeen. Hänestä päivitysten laatiminen tuntui vaikealta.
– En halua levitellä henkilökohtaisia asioita, enkä tiedä, miksi kertoisin ihan yleisiä asioita. Profiilini jäi käyttämättä ja tuntui epäreilulta olla kertomatta mitään, kun muut kertoivat niin paljon. Ihan kuin olisin ollut siellä vakoillakseni muita.
Amerikkalaisuutisten mukaan nuoret vaeltavat kohti muita sivustoja. Suomessakin Facebookissa kasvaa eniten keski-ikäisten jäsenten joukko.
Taidelukion abiturientti Toivo Heinimäki lopetti oman tilinsä hiljattain.
– Roikuin siellä ihan liikaa. Pläräilin Facebookia myös silloin, kun olisin voinut jutella kavereille. Päätin lopettaa kokonaan sen sijaan, että vähentäisin.
Nykyisin Heinimäki lueskelee koulumatkoillaan uutisotsikoita. Hän myös seuraa noin kolmenkymmenen ihmisen jakamia ajatuksia yhteisöpalvelu Twitterissä. Siellä voi jakaa 140 merkin mittaisia tekstejä, kuva- ja videolinkkejä.
Heinimäki kaipaa Facebookista eniten itselleen tärkeiden yhteisöjen ja projektien sivuja. Verkostomuotoisessa maailmassa hakeudutaan samanmielisten seuraan.
– Manuel Castellsin mukaan verkostoituvan yhteiskunnan uhkakuva on uusi heimoontuminen, jossa sisäänpäinkääntyneillä ryhmillä ei ole paljoakaan yhteistä, Markku Valtanen kuvaa.
Myös tietoturva alkoi mietityttää Toivo Heinimäkeä. Sanotaan, että monilla yhteisöpalveluilla on pääsy mobiilikäyttäjien muihinkin tietoihin, kuten tekstiviesteihin. Facebookin on uutisoitu tarkkailevan käyttäjien statuksia ja yksityisviestejä.
– Olen kuullut kaverien sanovan, että mitä väliä, jos joku lukee viestejä. Minua se häiritsee, Heinimäki sanoo.
Some on väline, jonka avulla ihmiset valitsevat, keiden kanssa ovat tekemisissä ja mitä asioita näkevät todellisuudesta. Markku Valtasen mukaan teknologiset välineet eivät sinänsä ole hyviä eivätkä huonoja, mutta eivät myöskään neutraaleja. Verkoista voi myös joutua suljetuksi ulos.
– Facebookissa on toiminto, jolla jonkun tietyn henkilön kaikki päivitykset voi piilottaa itseltään. Tulevaisuudessa tämä kehitys voi mennä pidemmälle. Voimme ehkä valita yhä enemmän, millainen on todellisuutemme.
Jaa tämä artikkeli: