Tyttären kuoleman jälkeen alkoi syntyä lauluja. Eveliinalle-kappaleen Juha Lahti lauloi tyttärensä hautajaisissa. Kuva: Pasi Leino

Kun tytär kuoli, Juha Lahti romahti – nyt hän kiertää kertomassa, miten pohjalta pääsee ylös

Onnettomuuden jälkeen Juha Lahdella meni puoli vuotta hakea apua. Hän uskoo vielä tapaavansa tyttärensä.

• 20.10.2016 15:10
• Teksti: Merja Räty Kuvat: Pasi Leino

Syyskuinen päivä esteratsastusradalla kolme vuotta sitten. Juha Lahti onnistuu saamaan hyvän kuvan 16-vuotiaasta tyttärestään viidennellä esteellä. Pian sen jälkeen Eveliinan elämä on ohi.

”Olimme siellä, vaimoni ja minä ja kaksi Eveliinan sisaruksista. Onnettomuus tapahtui meidän silmiemme edessä. Minäkin maallikkona näin heti, että nyt kävi huonosti”, muistelee isä hetkeä, joka muutti perheen elämän.

Juha Lahti näki, että tytärtä yritetään elvyttää, että lisää apua tuli paikalle. Mikään ei kuitenkaan auttanut.

”Kun oli siinä paikalla, näki, että ketään ei voi syyttää. Se oli onnettomuus. Mutta katkeraa on, että kaikki jäi niin kesken, ei voinut edes jättää jäähyväisiä.”
 

Arkun äärellä silmät kiinni

Juha Lahti on harrastanut ikänsä musiikkia. Ensiesiintyminen oli 7-vuotiaana koulun joulujuhlassa, kun hän soitti melodikalla Joulupuu on rakennettu. Kun ikää oli karttunut yksitoista vuotta, soitin oli jo vaihtunut kitaraksi ja musiikki rokiksi.

”Puoliammattilaisena olen kiertänyt Suomea soittamassa etupäässä tanssimusiikkia ja tehnyt musiikkia itsekin. Kolme päivää Eveliinan kuoleman jälkeen sanoitin vuosia sanoja odottaneen sävelmän. Eveliinalle-kappale on minun hyvästini tyttärelleni.”

Lahti yritti saada laulajaa esittämään laulunsa Eveliinan hautajaisissa, mutta kaikki sanoivat, etteivät pysty.

”Arkun ääressä laulaminen tuntui heistä liian vaikealta. Niinpä päätin laulaa kappaleen itse.”

Ja Juha Lahti lauloi. Silmät kiinni.

”Kirkko oli täynnä ihmisiä, en pystynyt katsomaan. Olen tyytyväinen, että lauloin, se oli tärkeää.”

Juha Lahden tyttären kuolemasta on reilut kolme vuotta. Nyt elämässä on jo valoa.

Suru kätkeytyi työtaakan alle

Tyttären menetys kävi isälle liian tuskalliseksi käsitellä.

”Sitä viimeistä kuvaakaan en pystynyt kamerasta katsomaan. Aloin tehdä todella paljon töitä, ettei olisi aikaa ajatella. Vaimo haki heti Turun kriisikeskuksesta apua ja sai vertaistukihenkilön. Hän ehdotti, että minäkin tekisin saman. Vaimon tukihenkilön mies oli nimittäin myös tukihenkilö. Minä sanoin, että en tarvitse, kaikkihan menee ihan hyvin.”
 

Juha Lahti pani vaimon antaman yhteystietolapun lompakkoon ja jatkoi samaan malliin: päivätöiden lisäksi projekteja, jotka veivät ympäri Suomea.

”Joskus tuli niitä hetkiä, jolloin käsittelemätön suru pääsi läpi. Siihen riitti vaikka radiosta kuultu kappale. Piti ajaa auto sivuun ja antaa itkun tulla.”

Puoli vuotta kului, ennen kuin Juha Lahti otti lompakostaan tukihenkilön yhteystietolapun ja sopi tapaamisen.

”Se oli ensimmäinen järkevä asia, jonka tein. Vähitellen tajusin, että tuo tyyppihän on kokenut saman ja on vielä hengissä.”
 

Lopulta tuli romahdus

Kun tyttären kuolemasta oli kulunut vuosi, Lahti päätti vähentää töitä. Silloin kaikki romahti.

”Oli aikaa ajatella ja silloin seinät alkoivat kaatua päälle. Menin ihan totaalisesti lukkoon, olin vihainen ja surullinen. Minusta tuli inhottava ihminen. Vaimo alkoi hermostua ja sanoi, että tästä ei tule mitään ja että saan luvan lähteä.”

Niinpä vuoden 2015 loppukeväällä Juha Lahti muutti omaan asuntoon.
 

”Olin ihan loppu fyysisesti ja henkisesti. Soitin tutulle psykologille ja sanoin, että tarvitsen apua. Hän sanoi, että sopii, kahden viikon päästä olisi aika. Minä sanoin, että ei kun minä tulen heti. Hän tajusi, että nyt miehellä on hätä.”

Ammattiavun hakeminen oli Lahden mukaan hänen toinen järkevä tekonsa. Eikä yhtään liian aikaisin.

”Ensimmäinen tapaaminen meni siihen, että vain itkin. Psykologi kysyi, onko minulla ollut itsetuhoisia ajatuksia. Sanoin, että on ja että olen jo suunnitellutkin, miten se tapahtuu. Psykologi pyysi minua lupaamaan, että jos olen sillä rajalla, soitan hänelle ensin. Minä lupasin.”
 

Introvertti oppi avautumaan

Sitä puhelua ei Juha Lahden ole tarvinnut soittaa. Käynnit psykologilla jatkuivat ja Lahti tunsi alkavansa voida paremmin.

”Olon kohenemiseen vaikutti myös se, että välit vaimon kanssa paranivat. Aika teki tehtävänsä: olen introvertti ihminen, joka voi viihtyä sävellystä viilaten vaikka viisi päivää ilman enempiä puheita, mutta nyt olen oppinut puhumaan enemmän niin Eveliinasta kuin muustakin.”
 

Juha Lahti muutti takaisin perheensä pariin vuoden 2015 loppukesästä. Kumpikin puolisoista on myös kouluttautunut tukihenkilöksi.

”Koimme kumpikin vertaistuen niin tärkeäksi, että halusimme toimintaan mukaan.”
 

Mies, tarina ja musiikki

Puhe ei ole ainut kieli käsitellä tunteita ja ajatuksia. Juha Lahden kieli on musiikki.

”Lauluja alkoi syntyä Eveliinalle-kappaleen jälkeenkin. Kun kappaleita oli valmiina viisi, ajattelin, että voisin tallentaa ne. Se onnistui tutussa studiossa.”

Juha Lahti alkoi miettiä, olisiko hänen kertomuksestaan ja lauluistaan hyötyä myös muille.

”Pohdittiin vaimon kanssa, voisinko kertoa julkisesti, miten pohjalla olin ja miten pääsin ylös. Päätettiin, että voisin. Kyselin kiinnostusta seurakunnista, ja kun sitä oli, tilanne alkoi kehittyä.”

Nyt Minun Tarinani – Lauseita ja lauluja -tilaisuuksia on takana jo toistakymmentä ja vastaava määrä edessäpäin.

”Alkuun tietenkin jännitti hirveästi, mutta palaute on ollut hyvää. Laulut ovat erilaisia, mutta kun niitä kuuntelee, huomaa, että niille on yhteistä positiivisuus. Olen oppinut olemaan iloinen niistä kuudestatoista vuodesta, jotka Eveliina oli luonamme.”

Ja totta: lauluissa kuuluu kaipaus ja ikävä, mutta niissä on silti valoa ja toiveikkuutta.

”Ne kertovat siitä, mihin uskon. Tässä ei ole kaikki: uskon, että tapaan tyttöni vielä joskus. Koko tarinakaan ei ole tässä, lauluja tulee lisää ja tarina jatkuu.”