Kun vääryydellä ei ole todistajia
Esirukousapua pyytänyt henkilö (Esirukousapua vaikeaan tilanteeseen, K&k 6.5.) toi esille vakavan asian, johon itsekin toivoisin vastausta. Rukousvastaus toteutuu kokemukseni mukaan useinkin meidän ihmisten kesken vastuullisen toiminnan kautta. Näin uskon tapahtuvan myös silloin, kun olemme tekemisissä häiritsevän käyttäytymisen tai kiusaamisen kanssa.
Olen etsinyt vuosia apua samanluonteiseen tilanteeseen kuin mainittu avunpyytäjä. Kyseessä on taitavan henkilön sairaalloinen toiminta, johon ajan mittaan on verkostoitu lukuisia muita – todennäköisesti asian todellisesta taustasta tietämättömiä. Olen pyytänyt apua poliisilta ja kirkon työntekijöiltä, soittanut auttaviin puhelimiin. Olen myös kysynyt neuvoa psykologilta, miten ilmaista asia, joka pintapuolisesti kuulostaa vainoharhaiselta. Kaikki tuloksetta.
Kysymyksessä ei ole mikään niistä yleisesti tunnistetuista tilanteista, kuten perheväkivalta tai työpaikka- ja koulukiusaaminen, joihin apua olisi saatavissa. Kiusaamisilmiöihin liittyvät piirteet vaikenemisineen ovat toteutuneet niin, ettei tarvittavia todistajia ole löytynyt.
Kuka auttaa tällaisissa tilanteissa, kenen tehtäväalueeseen ne yhteiskunnassamme kuuluvat? Asia ei ole Jumalalle näkymätön tai uusi: ”Hän näki, ettei siellä ollut ketään, joka olisi puuttunut asiaan, ja hän ihmetteli sitä.” Jes. 59:16
Jaa tämä artikkeli: