Kun vanhuus tuleekin yksin
Tiesitkö, että 300 000 yli 70-vuotiasta kärsii Suomessa yksinäisyydestä usein tai jatkuvasti? Kyse on vakavasta ilmiöstä. Tutkimusten mukaan pitkään jatkuva yksinäisyys nostaa kuolemanriskiä enemmän kuin ylipaino tai alkoholin liikakäyttö, ja on yhtä haitallista terveydelle kuin tupakointi. Suomessa tämä realisoituu siten, että joka toinen päivä vanhus päätyy itsemurhaan.
Itsemurha voi joskus olla odottamatonkin. Yksinäisyyttä ja masennusta voi olla vaikea havaita edes terveydenhoidon asiantuntijoiden. Vanhuksen kokemus siitä, että yksinäisyydestä valittaminen on noloa tai turhaa, johtaa vaikenemiseen.
Jokaisella tulisi olla joku, jolle puhua. Uskon, että nuorilla olisi tässä paljon annettavaa. Olen esimerkiksi tutustunut nuorten perustamaan Vanhuuden ilo -nimiseen yritykseen, joka tuottaa lisäiloa vanhain- ja palvelutalojen asukkaiden elämään tarjoamalla nuorten energialla vanhuksille erilaisia ryhmäaktiviteetteja, ääneen lukemista ja muuta mukavaa.
Tällaista innovatiivista eri sukupolvia yhteen saattavaa toimintaa tarvittaisiin lisää maanlaajuisesti ja kunnallisestikin. Siinä missä vanhusten yksinäisyys helpottuu, saavat nuoret sukupolvet näkökulmaa vanhusten elämänkokemuksesta. Heitän myös haasteen jokaisen yksinäisen vanhuksen omaisille: Käydään tervehtimässä edes kerran kuussa. Ollaan läsnä ja kuunnellaan myös muulloin kuin juhlapyhinä. Jokainen meistä nuoremmista on tuleva vanhus. Miten sinä haluaisit itseäsi kohdeltavan vanhana?
Mikael Elmolhoda
teol. yo, eduskuntavaaliehdokas
Jaa tämä artikkeli: