Chiliä ja konjakkia. Sipoolainen Tanja Åkerfelt myy maustesilakkaa perheen Isabella-veneestä. – Kalastajan työssä ei ole ikinä kahta samanlaista päivää, sanoo Åkerfelt.
Kuningas silakka
Silakkamarkkinat valtaavat Kauppatorin tällä viikolla. Silakka on tärkein saaliskalamme, mutta suomalainen syö silakkaa vain 300 grammaa vuodessa.
Teksti Eira Serkkola
Kuva Esko Jämsä
Aurinko valaa kultaansa Kauppatorille, joka kuhisee silakanmyyjiä ja -ostajia avajaispäivänä. Sipoolainen Åkerfeltin perhe myy veneestään muun muassa piparjuuri- ja mustaherukkasilakkaa.
– Silakkamarkkinat ovat meille tärkeät sekä rahallisesti että perinteenä. Iso osa vuoden tienesteistä tulee täältä, sanoo Tanja Åkerfelt .
Tänä kesänä etelärannikon kalastajille tuli stressiä siitä, että silakanpyynti kiellettiin kesällä, koska pyyntikiintiöt alkoivat täyttyä. Hetken näytti siltä, että markkinat täytyy jättää väliin. Viimeiset kiellot purettiin vasta 17.9.
Ammattikalastajien saaliskaloista silakka on ylivoimaisesti tärkein. Viime vuonna silakkasaalis oli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) mukaan lähes 98 miljoonaa kiloa ja sen ”serkun” kilohailin saalis melkein 16 miljoonaa kiloa. Esimerkiksi siikaa pyydettiin 700 000 ja ahventa 900 000 kiloa.
– Silakka on tärkein sekä saaliin määrällä että arvolla mitattuna, sanoo johtaja Vesa Karttunen Kalatalouden keskusliitosta.
– Suurin piirtein kolme neljännestä silakasta menee rehuksi. Ihmisravinnoksi menevästä kalasta ulkomaalaiset syövät suuremman osan kuin suomalaiset, Karttunen kertoo.
Ulkomaalaiset eli lähinnä virolaiset myös kalastavat osan suomalaisten pyyntikiintiöistä. Eläkkeelle siirtyvät suomalaiset kalastajat ovat myyneet troolareita virolaisille, koska kotimaasta ei tahdo löytyä nuoria kalastajia jatkamaan työtä. Virossa ja Venäjällä silakka myös maistuu paremmin. Tanskaan sitä on ruvettu myymään kalajauhoksi.
Sinänsä Itämeren silakka voi melko hyvin. EU:n määräämät pyyntikiintiöt ovat nyt ennätyssuuria aiempiin vuosiin verrattuna, koska silakkaa riittää ja kanta on vahva.
Voimakasta on pyyntikin. Kesällä silakanpyynti keskeytettiin pariksi kuukaudeksi, jotta kiintiöt riittäisivät loppuvuodeksi.
Silakkamarkkinoita on järjestetty Helsingissä jo 269 vuoden ajan, vuodesta 1743 asti. Silakka oli vuosisatojen ajan ihmisten tärkeintä arkiruokaa. Kerrotaan, että kun pula-aikana levisi kaupungilla huhu, että silakkaa on saapunut Kauppatorille, jono ulottui Tähtitorninmäelle asti.
1970-luvulta asti silakansyönti on vähentynyt jyrkästi. Silakkamarkkinatkin olivat tapahtumana lopahtamassa, mutta Espan kauppiaat elvyttivät ne vuonna 1976.
Silakalla on nyky-Suomessa imago-ongelma. Suomalainen syö keskimäärin 300 grammaa silakkafilettä vuodessa. Pakasteseitiäkin syödään enemmän. Esimerkiksi kaukomaiden tonnikalaa popsitaan 1,8 kiloa vuodessa (tuotepaino) ja muita tuontikaloja, kuten niilinahventa ja Vietnamin haimonnia, yhteensä 3,7 kiloa.
Kaikkein eniten syödään kumminkin viljeltyä norjanlohta, 3,6 kiloa puhtaana fileenä.
– Punalihaisella kalalla on niin valtava ylivoima. Viljeltyä lohta tulee tasaisesti Norjasta. Lohi on syövyttänyt silakan markkinat, sanoo Suomen Ammattikalastajaliiton puheenjohtaja Kim Jordas .
– Olemme yrittäneet porukalla miettiä, miksi silakka ei kelpaa suomalaisille. Silakka koetaan vaikeaksi valmistaa kotona, kun jalostajat eivät ole satsanneet siihen. Vanhempi polvi syö silakkaa, mutta nuoriso ei. Dioksiinikeskustelu on myös vaikuttanut, Jordas puntaroi.
Myrkyllisiä dioksiineja on syntynyt kloorausprosessien sivutuotteena esimerkiksi sahoilla. Niitä syntyy myös jätteenpoltossa ja paljossa muussa.
Silakka on Itämeren villin lohen ohella leimattu näiden ympäristömyrkkyjen kantajaksi. Nykyisin Eviran suositukset rajoittavat ainoastaan suurten, yli 17 sentin mittaisten silakoiden syöntiä. Niitäkin voi syödä turvallisesti 1–2 kertaa kuussa, ja pienempää silakkaa rajoituksetta.
Tanja Åkerfelt ei myöskään pelkää dioksiineja.
– Silakkaa pitäisi syödä todella paljon, että saantiraja ylittyisi.
Ympäristöjärjestö WWF on laatinut kuluttajan kalaoppaan kestävän kalansyönnin tueksi. Ammattikalastajaliitto kokee oppaan vaikeuttaneen kalastusta, koska punaisen valon vältä-listalta löytyvät rannikkokalastajien tärkeät saaliskalat, villi lohi ja siika, uhanalaisuutensa vuoksi.
– Keskusliikkeet käyttävät opasta orjallisesti, ja se on vaikuttanut markkinoihin, Jordas kritisoi.
– Silakka on tärkeä tuote kalastajille. Mielellään se myydään elintarvikkeeksi, mutta muut asiakasryhmät ovat nykyään välttämättömiä.
Tässä asiassa WWF:n kalaopas komppaa Jordasta: ”Osta enemmän silakkaa! Luonnonvarojen kulutuksen kannalta on huomattavasti järkevämpää, että pyydetty silakka tulee suoraan ihmisten ravinnoksi kuin kalajauhona turkiseläinten, kanojen, sikojen tai kassilohienkaan rehuksi. Kalastajatkin hyötyvät, sillä rehuksi menevästä silakasta saa pienemmän kilohinnan.”
WWF vauhditti tavoitteitaan tarjoilemalla silakkasushia silakkamarkkinoilla toissa syksynä. Myös perinteikäs Kalaliike Eriksson on ottanut silakkasushin valikoimiinsa.
Jos silakka ei maistu enää menneistä laitosruuista muistuttavana silakkalaatikkona, niin kenties sushikääröissä ja maukkaissa mausteliemissä?
Silakkamarkkinat Kauppatorilla ma-pe 7–19, la 7–15.
Jaa tämä artikkeli: