Kurkistus toisen elämään
Lukulampun alta löytyi kirjoja, joissa pääsee mukaan toisten ihmisten todelliseen elämään.
Teksti Marja Kuparinen
KIRJA Taiteen tekemisen tuskasta ja olemisen ydinkerroksiin ulottuvasta lumouksesta kertoo Kansallisteatterin entinen pääjohtaja Marja-Liisa Nevala kirjassaan Mieleni talot . Kun Nevala kulkee eletyn elämänsä huoneissa, hän toteaa, että ajat sekoittuvat ja muisti huijaa jatkuvasti. Oma mieli luo kokonaisuuksia ja siltoja elämän kulusta yhä uudelleen.
Siksikö hänen tekstinsä on niin kiehtovaa?
Nevala sanoo lukemisen olevan hänen huumettaan. Elämä jäsentyy sen mukaan, mitä on lukenut. Ei siis ihme, että hänestä tuli Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden apulaisprofessori ja professori vuosiksi 1976–91, kunnes teatterin houkutus voitti.
Mieleni talot kuljettaa lukijaa ulkomailla ja Kansallisteatterin sisäpuolella, selvittää pääjohtajan tehtäviä sekä työn vaikeutta ja viehätystä. Mutta ennen muuta kirja kertoo rakkaudesta teatteriin. Teatterista tuli Nevalalle koti. ”Itse asiassa se varasti kaiken aikani. Se varasti myös kaikki ajatukseni. Vähitellen koko elämäni jäsentyi teatterin vaatimusten mukaan. Elämä oli teatteria ja teatteri elämää, ja siksi kaikki, mikä koski teatteria, koski myös minua ja minuun”.
Pääjohtaja kantoi julkisuuden taakkaa, kun esitystä näkemättömät ihmiset sinkosivat täyden laidallisen. Nevala puhuu myötätunnolla näyttelijän haavoittuvuudesta. Koko työ perustuu hänen kehoonsa, siksi julma kritiikki koskee väistämättä roolin lisäksi myös näyttelijän henkistä ja fyysistä minää. Harva meistä panee työpaikalla itseään samalla tavalla alttiiksi.
Kirjan viehätys on osaltaan myös siinä, että se näyttää sen ajatustyön ja etsinnän, jonka tuloksena hyvä esitys syntyy. Parhaimmillaan se voi muuttaa ihmistä pysyvästi.
Viimein kaikki oli pääjohtajallekin ohi. Mieleni talon riipaisevimmat sivut kuvaavat Nevalan irtautumista talosta, jolle hän lahjoitti yli kaksikymmentä vuotta elämästään. ”Olen pakahtua kaikesta siitä, millä tämä talo on minut täyttänyt. Ainutkertaista kokemustani en voi jakaa kenenkään muun kanssa.”
Sama koskee näytelmien katsojia: kukin oivaltaa suhteessa omiin kokemuksiinsa. Vaikka teatteri on hetken haurasta taidetta, sen tuoma muutos ihmisessä säilyy.
KIRJA Kun elämä on uhattuna, elämisen halu tiivistyy. Se näkyy hyvin Laura Saven kirjassa Paljain jaloin . Nuoren lääketieteen opiskelijan pelko toteutuu, kun häneltä löydetään reisiluusta syöpä. Ankara todellisuus myllertää nuoren parisuhteen, lyhentää tulevaisuuden ja tutustuttaa kipuun.
Laura Save kuvaa kauniisti puolisoaan Sofiaa , muttei peittele myöskään sairauden vaikutusta suhteeseen. Kun toinen sukeltaa sairauteensa, toisen pitää kannatella arkea ja pitää huolta heidän Otso -pojastaan. Se on raskasta. Yhtälö on vaikea: kuoleva puoliso, yhteinen lapsi ja yksinäinen tulevaisuus.
Paljain jaloin -kirjassa syöpä riisuu ihmistä. Kirjan luettuaan ymmärtää, miksei pidä kevyesti heitellä, ettei kenellekään anneta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa. Jotkut taakat ovat sellaisia, että ne murskaavat, eikä helpottavia selityksiä ole.
Save kuvaa hoitoja, menestyksen hetkiä ja yllättäviä tappioita. Sopeutuminen väistämättömään paljastaa itseironisen ja huumorintajuisen ihmisen. Kauniisti Save pohtii, miten läheiset voivat aikanaan jatkaa elämää takertumatta hänen muistoonsa.
Save torjuu kirjan lopussa ehdottomasti sen, että syöpä olisi tehnyt hänestä paremman ihmisen. Tulee hetkiä, jolloin hän voi olla vain kateellinen niille, joiden elämä jatkuu.
Laura Save kuoli vuonna 2012. Hän ei ehtinyt kuulla kirjansa julkaisupäätöksestä.
KIRJA Henning Mankell elää sekä kirjoittamiselle että teatterille. Hän johtaa Mosambikin pääkaupungissa Maputossa Teatro Avenidaa. Hänen kirjojaan on käännetty yli 40 kielelle, ja niitä myyty noin 120 maassa lähes 40 miljoonaa kappaletta. Hän on yksi Ruotsin kansainvälisesti tunnetuimmista kirjailijoista August Strindbergin jälkeen.
Kirsten Jacobsen kartoittaa kirjassaan Mankell kirjailijan tietä maailmanmaineeseen, mutta ennen muuta hänen työnsä eettistä ja poliittista perustaa. Jacobsen tekee sen mielenkiintoisesti ja hyvin, seuraa Mankellia vuoden ajan ja kaivaa esiin uran käänteet. Keskustelut Mankellin kanssa ovat kirjan herkullisin ydin. Niistä piirtyy esiin solidaarisuudesta, yhteisestä hyvästä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudesta huolta kantava kirjailija.
Mankell on voinut kymmenessä Kurt Wallander -kirjassaan tarkastella ruotsalaisen hyvinvointivaltion murenemista. Kirjojen suosio on ollut huima. Onkin ehkä yllättävää, että hän pitää kuitenkin teatteria merkittävämpänä. Siellä, missä ei osata lukea eikä ole rahaa kirjojen ostoon, köyhäkin teatteri muuttaa maailmaa. Jo yhdessä tekeminen on ihmistä muuttava voima, jos kertomisen palo panee näyttelijät liikkeelle.
Marja-Liisa Nevala: Mieleni talot.
Totta, tarua ja tulkintaa.
WSOY 2013. 324 s., 29,30 e.
Laura Save: Paljain jaloin.
WSOY 2013. 380 s., 23,80 e.
Kirsten Jacobsen: Mankell.
Suomentanut Päivi Kivelä.
Otava 2012. 398 s., 37,20 e.
Jaa tämä artikkeli: