Kasteen jälkeen. Toivo Eino Viljamin vanhemmat Tarkko ja Minna Laitinen kutsuivat kastepappi Jukka Holopaisen kahveille Tapanilan kirkolla.
Kutsuako pappi kahveille?
Onko pappi tapana kutsua toimituksen jälkeiseen tilaisuuteen vai ei? Helsingissä pappi yleensä osallistuu kastekahveille ja muistotilaisuuteen, hääjuhlaan harvemmin.
Teksti Maria Mustranta
Kuva Sirpa Päivinen
Pojan ristiäisiä suunnitellessa tuli esiin, kutsutaanko pappi kasteen jälkeisille kahveille.
”Ei sellainen taida olla enää tapana”, pohdimme.
En tiedä, mistä ajatus tuli. Ehkä kuvittelimme papin kutsumisen harvinaistuneen, koska tiesimme kastamisen ylipäätään vähentyneen.
Myöhemmin kuulin, että pappi useimmiten pyydetään kastejuhlaan. Sen jälkeen kutsumatta jättäminen on silloin tällöin harmittanut. Kasteen suoritti tavattoman mukava nuori naispappi, joka olisi ollut kiva saada mukaan vierasjoukkoon.
Helsingin seurakunnissa törmätään välillä epätietoisuuteen siitä, onko pappi tapana kutsua toimituksen jälkeiseen tilaisuuteen vai ei. Kun kasteet ja kirkolliset vihkimiset vähenevät ja saattojoukot hautajaisissa pienenevät, papin läsnäolosta ei välttämättä ole aiempaa kokemusta.
– Luulen, että epätietoisuutta on aika paljonkin, sanoo 30 vuotta Malmin seurakunnassa pappina toiminut Jukka Holopainen. Hän huomaa toisinaan häissä, että papin paikka on lisätty sen jälkeen, kun plaseeraus on jo tehty. Joskus vanhemmat huomaavat vasta kasteen jälkeen kysyä, ehtisikö pappi poiketa vielä kahville.
Holopaisen mielestä papiston tehtävä olisi ottaa osallistuminen tahdikkaalla tavalla puheeksi ennen toimitusta käytävässä keskustelussa.
– Vähän ollaan jopa tarjolla nätisti ja kohteliaasti. Ei tunkeilla, mutta tullaan, jos kutsutaan.
Paavalin seurakunnan pappi Arja Kortelainen arvelee, että joskus kutsuminen yksinkertaisesti unohtuu. Vauvan mullistamassa arjessa tai omaisen kuolemaa seuraavassa shokkitilassa perhe ei välttämättä ole tullut asiaa ajatelleeksi.
Kortelainen kysyy kahvitilaisuuteen osallistumisesta aina toimituskeskustelussa, jotta epäselvyyttä ei synny.
– Jos kasteen jälkeen kahvitilaisuus on seurakuntasalissa, esitän asian niin, että meillä on tapana, jos teillä ei ole mitään sitä vastaan, että pappi tulee myös.
– Siunauskeskustelussa kysyn, onko muistotilaisuutta ja toivotteko, että tulen, Kortelainen sanoo.
Kysymällä Kortelainen sulkee pois senkin mahdollisuuden, että omaiset olettavan papin joka tapauksessa tulevan, eivätkä siksi esitä kutsua.
Pappien osallistumista toimitusten jälkeisiin tilaisuuksiin ei tilastoida. Kortelaisen ja Holopaisen tuntuma kuitenkin on, että papit kutsutaan kastekahveille ja muistotilaisuuksiin useimmiten. Hääjuhliin meneminen on harvinaisempaa.
Todennäköisesti kutsumisessa on jonkin verran eroja seurakuntien kesken. Jos asukkaiden vaihtuvuus on pientä, papit ehtivät tulla tutuiksi ja kutsuminen tuntuu luontevammalta.
Myös pääkaupunkiseudun ja pienempien paikkakuntien välillä on eroja. Maaseudulla kastaminen tapahtuu useammin kotona, jolloin on itsestään selvää, että pappi jää toimituksen jälkeen juttelemaan vieraiden kanssa.
Pääkaupunkiseudulla hyvin pienet hautaan siunaukset yleistyvät koko ajan. Silloin muistotilaisuutta ei välttämättä ole ollenkaan tai omaiset juovat vain keskenään kahvit vainajan kotona.
Samalla kun hautajaiset ovat pienentyneet, häät ovat suurentuneet. Juhlat ovat entistä pitkäkestoisempia ruokailuineen ja ohjelmineen.
Pappi ei aina ehdi osallistua hääjuhlaan, vaikka olisi pyydetty. Tilaisuudet venyvät usein iltaan asti, ja papilla saattaa olla sen jälkeen vielä seuraavan päivän töitä valmisteltavana.
Holopainen sanoo kuitenkin pyrkivänsä aina menemään, kun kutsu esitetään.
– Koen, että se on työtehtävä.
Kun toimituskeskustelussa kahvitilaisuus otetaan puheeksi, pappi kunnioittaa aina perheen toiveita. Useimmiten pappi ei osallistu ohjelmaan, ellei perhe pyydä puhetta tai virttä. Muistotilaisuuksissa pappia saatetaan pyytää tai hän voi itse tarjoutua toimimaan vetäjänä, joka vie ohjelmaa eteenpäin.
Kortelainen näkee toimitusten jälkeisiin tilaisuuksiin osallistumisen ennen kaikkea mahdollisuutena kohdata ihmisiä. Samalla se tarjoaa vieraille väylän jutella papin kanssa.
Osallistuminen on eräänlaista kirkon sisäistä lähetystyötä, Kortelainen miettii.
– Toimituksissa kohtaamme kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon tai side on löyhä.
Jaa tämä artikkeli: