Kuva: Miska Reimaluoto
Kutsumustyössä kauneutta unohtamatta
Heli Mattila on epätavallinen ammatinvaihtaja.
Ennen hän myi merkkikosmetiikkaa ja teki hoitoja, nyt hän auttaa koko ihmistä diakonissana. Kauneutta unohtamatta.
On helppoa uskoa, että mutkattoman oloinen Heli Mattila viihtyy ihmisläheisessä työssä.
– Olen kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Jokainen on erilainen.
Diakonissana Herttoniemenrannan kappelilla työskentelevä Mattila ei ole tullut kutsumusammattiinsa suorinta tietä. Nuorena hän valmistui kosmetologiksi ja teki työtä kymmenkunta vuotta Turussa eri liikkeissä.
– Myin merkkikosmetiikkaa ja tein hoitoja. Suoritin myös erikoistavaramyyjän koulutuksen ja myöhemmin kauneudenhoitoalan yrittäjäkurssin.
Kierreltyään ympäri Suomea konsulttina Mattila sai porilaisesta firmasta paikan tuotepäällikkönä. Elämä näytti hyvältä. Omakotitalon lainaa maksettiin yhdessä miehen kanssa.
– Silti ajattelin, ettei elämä voi olla pelkkää töihin ja kotiin kulkemista. Jokin sisäinen rauha puuttui. Esikoisen synnytykseen liittyvä vaikea kokemus sai minut myös kaipaamaan jotain syvempää.
Pohja putosi
Lama kosketti 1990-luvulla Mattilan perhettä. Puolen vuoden päällikköuran jälkeen Heli Mattila jäi työttömäksi, ja samoihin aikoihin aviomieskin sai työstään lopputilin. Molemmat kävivät työllisyyskursseilla, ja mies pääsi ulkomaiseen työharjoitteluun puoleksi vuodeksi.
– Se oli vaikeaa aikaa. Elämältä oli kuin pohja poissa. Hoidin yksin kahta pientä lasta ja mietin tulevaisuutta. Etsin lohtua erilaisista asioista.
Tässä tilanteessa Heli Mattila löysi pölyttyneen Raamatun, johon nuoremman tyttären kastanut pappi oli kehottanut tarttumaan.
– Sain siitä toivoa, että Jumala voi kantaa minunkin elämääni. Lähdin mukaan Keski-Porin seurakunnan toimintaan.
Työvoimatoimistossa asioidessaan Mattila koki yllättävän ahaa-elämyksen.
– Mieleeni tuli kysyä, miten voisin valmistua kirkolliseen ammattiin. Kun työvoimaneuvoja avasi minulle diakonissan toimenkuvaa, koin, että Jumala kutsui minut uuteen tehtävään.
Hyvinvointia naisille
Heli Mattila valmistui Porissa sairaanhoitajaksi. Hän jatkoi opintojaan diakonissaksi Helsingissä, jonne perhe muutti miehen uuden työn perässä. Useita vuosia Mattila työskenteli hoitajana vanhainkodissa, kunnes hän kolme ja puoli vuotta sitten pääsi kiinni seurakuntatyöhön. Siihen hän oli pitkään tähdännyt.
– Olen saanut tilaa luovuudelleni ja mahdollisuuksia hyödyntää moniammatillista taustaani. Heti alkuun tuli ajatus, että seurakuntaan tarvittaisiin enemmän matalan kynnyksen paikkoja, joiden kautta ihmiset voivat tulla mukaan muuhunkin toimintaan.
Mattila kehitti seurakunnan tiloihin naisten hyvinvointi-illat, joissa keskitytään kauneuteen, terveyteen ja jaksamiseen liittyviin aihepiireihin. Illat ovat olleet suosittuja ja saaneet hyvää palautetta.
– Keskustelemme naisen elämään liittyvistä asioista, meillä on erilaisia hoitoja ja vierailijoita. Kerran kaudessa saunomme yhdessä meren rannalla. Illat aloitetaan ja lopetetaan rukouksella.
Mattila toivoo voivansa luoda siltaa ihmisten välille ja seurakuntaan päin.
– Kokemukseni on, että ihmisillä olisi kiinnostusta tulla mukaan kirkon toimintaan, mutta kynnys lähteä esimerkiksi raamattupiiriin on liian korkea.
Työssään Heli Mattila tapaa paljon kriisitilanteissa olevia ihmisiä.
– Omat koettelemukseni auttavat minua paremmin ymmärtämään muita. Jos saan yhdellekin ihmiselle päivittäin välitettyä vähän iloa, olen täyttänyt tarkoitukseni.
Jaa tämä artikkeli: