Tunnustan teille kaikille: lukeneisuuteni rajoittuu lähinnä naistenlehtiin. Olen saanut selville, että kevättalven meikin kuuluu olla kuulas ja sporttinen, eikä ihon kiiltoa tarvitse pelätä. Tuttua on sekin, että valoa heijastava tuote tuo eloa värittömille kasvoille.

Tiedän myös, että minun kuuluu pukea printtiä sinne, minne haluan katseiden suuntautuvan. Toisaalta voin myös suosia minimalistista tyyliä ja käyttää kurveja tasaavia ja dekolteen piilottavia yläosia. Tai yhdistää äijämäiset lökäfarkut, kukkakuosin ja korot.

Nyt kaipaisin uusia virikkeitä ja haasteita. Ehkä teologisilla julkaisuilla olisi jotain annettavaa. Verkosta löytyy teologia.fi-julkaisu, jossa teologian ammattilaiset kolmesta yliopistosta kirjoittavat yleistajuisesti vaihtuvista teemoista. Tämän vuoden ensimmäinen teema on uskonto ja moraali. Ylevää, ei kun testaamaan!

Teologia ei olekaan vaikeaa! Löydän aiheen, josta keskiverto nykynainen tietää väitöskirjan verran: kosmetiikka ja vaatteet. Teologian maisteri Joona Salmisen artikkelista paljastuu, että jo vuoden 215 paikkeilla kuollut Clemens Aleksandrialainen mietti meikkejä ja mekkoja, vaikka olikin ilmeisesti mies.

Clemensin ohjeita noudattavan ei tarvitse pitkään pyöriä peilin edessä. Hänen mielestään naisten luonnoton koristautuminen on nimittäin jumalanpilkkaa. Kosmetiikka kertoo sielun sairaudesta! Hiuksia ei saa värjätä eikä korvia lävistää. Hienojen vaatteiden sijasta naisilta odotetaankin hyviä tekoja. Jotta oppisin niitä, minun olisi kai seuraavaksi perehdyttävä leivonta-, säilöntä- ja neulontalehtiin.