Väistämätön muutos. Musiikki ja musiikkilehdet ovat siirtymässä verkkoon, mutta heitäkin riittää, jotka yhä uskovat printtimedian syväluotaavaan ja huolella tehtyyn tekstiin.
Kuulijoiden perässä verkkoon
Musiikin ostaminen siirtyy yhä enenevässä määrin verkkoon, ja musiikkimediat tuntuvat seuraavan perässä. Miten käy perinteisten musiikkilehtien?
Teksti Antti Möller
Kuva Hans Eiskonen
Musiikin kuuntelun tavat ovat heittäneet kuperkeikkaa 2000-luvun aikana. Vielä vuosikymmen sitten CD-levyt jylläsivät ja vastasivat yli 90 prosenttisesti äänitteiden myynnin arvosta.
Sitten alkoi fyysisten tallenteiden vapaa pudotus, ja tilalle tuli internet. Viime vuonna digitaaliset musiikkipalvelut kattoivat jo 27 prosenttia Suomen musiikkimarkkinoista, Ruotsissa niiden osuus on kaksinkertainen.
Musiikin ostamisen lisäksi alan ilmiöiden seuraaminen ja juttujen lukeminen painottuu yhä enemmän verkkoon.
Eniten luetun musiikkilehden Soundin lukijamäärä on yhä yli 100 000, mutta vuosikymmenessä on tultu alas 20 000 lukijan verran. Päätoimittaja Timo Kanervan mukaan media on silti voimissaan, kiitos verkkolukijoiden.
– Soundin juttuja luetaan merkittävästi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Erityisen suosittu on yli 10 000 kritiikkiä sisältävä levyarvioarkistomme.
Vaikka läsnäolo verkossa lisääntyy, niin Soundin ja Rytmin kaltaisissa perinteisissä musiikkitoimituksissa luotetaan yhä printtilehden tulevaisuuteen.
– Uskon, että ihmiset haluavat vastaisuudessakin lukea laadukkaita lehtiä ja muutakin kuin uutisvirtaa. Syväluotaava ja huolella tehty teksti on parhaimmillaan juuri painettuna ja taitettuna, toteaa Rytmin päätoimittaja Heta Hyttinen .
Kaikki eivät jaa tätä näkemystä. Viime talvena rytmimusiikin ja katukulttuurin erikoislehti Basso päätettiin lakkauttaa. Takana oli yli kymmenenvuotinen kunniakas taival, ja vielä viimeisenä ilmestymisvuonna opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Bassolle Vuoden kulttuurilehti -laatupalkinnon.
Silti printtitoimitus sulki ovensa, tosin ilman irtisanomisia.
– Keskitymme jatkossa digitaalisiin alustoihin, koska haluamme olla siellä, missä kohderyhmämmekin. Radio ja sivusto ovat aktiivisina 24/7, lehti vain neljä kertaa vuodessa. Pienen mediatalon resurssien jakaminen eri alustojen välillä kävi liian haastavaksi, perustelee Basso Media Oy:n toimitusjohtaja Jan Zapasnik .
Toinen verkossa toimiva musiikkimedia on Nuorgam . Vasta toissa vuonna perustettu sivusto kerää parhaimpina viikkoina yli 20 000 uniikkia kävijää, mikä on varsin kunnioitettava luku vapaaehtoisvoimin tehdyltä medialta.
Soundissa liikutaan samoissa määrissä, Rytmissä päästään noin 30 000 kävijään.
– Olemme yksi Suomen laaja-alaisimpia musiikkimedioita, jonka tekijöitä yhdistää intohimoinen suhde musiikkiin. Emme ole Suomen Pitchfork (amerikkalainen arvostettu indie-musiikkiin keskittynyt internetsivusto/verkkojulkaisu), sillä julkaisemme juttuja indie-musiikin lisäksi aina kansanmusiikista black metalliin. Haluamme rikkoa rajoja sekä hieman hämmentää, vastaava toimittaja Matti Markkola.
Lähes kaikessa internetiin perustuvassa liiketoiminnassa ongelmana on maksujen kerääminen.
Musiikin nauttimisen puolella Spotifyn kaltaiset streaming-palvelut ovat nostaneet osuuttaan ja vähentäneet ilmaisen kuuntelun osuutta, mutta digimedioiden ansaintalogiikka on yhä ratkaisematta.
– Kaikki eivät ymmärrä, että hyvä sisältö ja journalismi on kallista riippumatta siitä, julkaistaanko se paperilla tai netissä, päivätyökseen Sanoma Magazinessa työskentelevä Matti Markkola sanoo.
Nuorgamin tekijäyhteisölle pelin henki on selvä: elantoa ei kukaan ole tekemässä. Silti Nuorgamin juttujen lukijoilla on alusta asti ollut mahdollisuus maksaa sisällöstä Flattr-sovelluksen avulla. Todella harva on niin tehnyt, kun jutut ovat luettavissa myös ilmaiseksi.
Markkolalla oli kuitenkin tunne, että lukijat saattaisivat innostua ja maksaa fyysisestä tuotteesta. Tuloksena syntyi kertaluontoinen pop up -printtilehti, jonka varat kerättiin Mesenaatti-yhteisörahoituspalvelun kautta.
Hanke onnistui hienosti, kun tuotteesta piti maksaa ennen kuin sen sai käteen.
– Tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kolmessa viikossa, ja enemmänkin olisi mennyt, sillä halukkaat ostajat saivat Mesenaatin sivut jumiin. Uskon, että juuri painoksen rajallisuus sai ihmiset mukaan, Markkola kertoo.
Hieman vastaavasti Helsingin Flow-festivaali täydentää tapahtuman ympärillä olevaa ilmiötä kerran kaksi vuodessa ilmestyvällä Flow -lehdellä. Lehdellä ei tehdä voittoa, sillä mainosmyynti ei kata edes kaikkia paino-, palkka- ja jakelukustannuksia.
– Meille tekijöille tärkeä syy tehdä Flow´ta on vaikuttaa kulttuuriseen ympäristöön, kaupunkiin ja kävijöihimme. Lehti on siinä oiva jatke, kertoo Flow-festivaalin taiteellinen johtaja Tuomas Kallio .
Musiikkialalla vaikuttaisi siltä, että menestystarinat eivät synny erikoistumisesta vaan päinvastoin monitahoisesta toiminnasta. Esimerkiksi Basso ja Nuorgam ovat läsnä verkossa, radiossa ja erilaisissa elävän musiikin tapahtumissa.
Basson seuraava vaihe on alustavapaa ja kuluttajalähtöinen, jolloin kuka tahansa voi tuottaa sisältöä verkkoon.
– En väitä, että klassinen journalistinen työ on kuolemassa tai nousemassa uuteen kukoistukseen. Tunnistan vain yhteisön tarpeet saada olla mukana tekemässä sellaista, jonka he kokevat tärkeäksi, Jan Zapasnik summaa.
Jaa tämä artikkeli: