Eiri Hohenthal-Nylund ja Pekka Paajanen kohtasivat Pitäjänmäen Valintatalon edessä Urbaani unelma -palvelutempauksessa.
Kuulostelua kahvin yli
Vaaleanvihreisiin paitoihin sonnustautuneita nuoria ja vanhempiakin katsoo ohikulkijaa pöydän yli ja kysyy maistuisiko kahvi ja pulla.
Valintalon eteen pienen pöytänsä tuoneet esittäytyvät Pitäjänmäen seurakunnan vapaaehtoisiksi ja pääkaupunkiseudulla kolmatta kertaa vietettävän yhteiskristillisen Urbaani unelma -palvelutempauksen osanottajiksi. Onko city-unelma ilmaiset pullakahvit?
– Tarkoitus on kohdata ihmisiä ja jos joku haluaa kertoa jotakin, kuunnellaan ja yritetään auttaa, vapaaehtoistyöntekijä Laila Kyllönen luonnehtii.
Pullakorin vieressä on rasia rukouspyynnöille. Aika moni sujauttaa siihen paperilapun. Jotkut jäävät purkamaan sydäntään. Joku antaa vapaaehtoisille kiitokseksi karkkipussin.
Mikko Pajukallio esittäytyy termospullon takaa kitaristiksi ja laulajaksi. Hän kertoo, että riparin jälkeen kului vuosi, ja sitten Jumala alkoi vaikuttaa häneen.
– Auttaminen on mukavaa. Vanhukset tykkäävät jutella. Nuorille sen sijaan toimivat leirit. Niillä on hauskaa, vaikkei Jumala kiinnostaisikaan. Olen saanut houkuteltua kavereitanikin mukaan kirkon leireille.
Vanhuksia ja lapsia palveltiin
Viime viikolla järjestettyyn Urbaani unelma -palvelutapahtumaan osallistui Pitäjänmäeltä viime viikolla 40 vapaaehtoista johtavan nuorisotyönohjaajan Eiri Hohenthal-Nylundin ohjaamina.
Kolmena päivänä he jalkautuivat kahden kaupan edustalle ja kassoille ostoksia pakkaamaan, vanhainkotiin vanhuksia syöttämään ja puistoon lapsia leikittämään. Kirkossa olivat ovet auki ja mahdollisuus sielunhoitoon.
Valtaosa urbaanin unelman noin 500 vapaaehtoisesta Helsingissä tuli kirkollisesti vapaista suunnista. Miksi luterilaiset seurakunnat unelmoivat niin heikosti?
– En tiedä muista. Meille tämä on Pitäjänmäen seurakunnan ihme. Minulla oli tästä tapahtumasta voimakas näky jo vuosi sitten. On ihanaa, kun ihmiset rohkaistuvat ja löytävät oman palvelutehtävänsä, Hohenthal-Nylund hymyilee. Hän on työskennellyt Pitäjänmäellä yli 20 vuotta. Seurakunnassa on esimerkiksi neljä rukousryhmää, jotka kokoontuvat viikoittain puolitoista tuntia.
Hän iloitsee yhteistyöstä vapaiden seurakuntien kanssa ja miettii, miksi karismaattisuutta pelätään. Armolahjat ovat kaikkien käsillä!
– Ennen kuin tekee mitään pitää rukoilla, kunnes kuulee äänen sisältään, joka ohjaa. Jos olen vain omassa varassani, asiat eivät etene, vaikka minulla onkin nopeat reaktiot.
Hän unelmoi siitä, ettei esimerkiksi vanhusten auttaminen jää vain tempaukseksi vaan kasvaa vapaaehtoisten projektiksi.
Jaa tämä artikkeli: