Kuva: Sari Saaristo
Kuuluuko satojen tuhansien työttömien ääni?
"Työttömyys raastaa hermoja. Aamulla miettii, miten tämänkin päivän rakentaisi."
Työttömyydestä puhutaan usein määrien, kustannusten tai tilastojen valossa. Monesti puhe tulee jostain ulkopuolelta: työttömien asioista ovat päättämässä virkamiehet tai poliitikot ja työttömien voinnista raportoivat niin tutkijat, Kela, TE-toimistot – ja myös me toimittajat.
Kuuluuko työttömien oma ääni julkisessa keskustelussa? Ja kuka työttömien suulla puhuu?
”Työttömät näkyvät yksilöinä melko vähän mediassa, koska moni työtön ei halua tulla julkisuuteen kertomaan työttömyydestään”, miettii Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön puheenjohtaja Jukka Haapakoski.
”Järjestönä ja valtakunnallisella tasolla työttömien ääntä edustamme me.”
Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY on työttömien asioita edistävä kansalaisjärjestö, jonka jäsenjärjestöinä ovat paikalliset työttömien yhdistykset.
”Pyrkimyksemme on tuoda työttömyyden monimuotoisuus esiin eri äänineen ja lisätä työttömien hyvinvointia sekä toisaalta tarttua sellaisiin epäkohtiin, jotka koskettavat työttömien elämää ja työllistymistä”, Haapakoski kertoo.
Työttömyyden kirjo jää piiloon
Jukka Haapakosken käsityksen mukaan mediassa työttömyydestä puhutaan melko paljon, mutta laajempi, kokonaisvaltainen keskustelu työttömyydestä silti puuttuu.
"Keskustelu on hajanaista ja käsitys työttömyydestä ja työttömistä on vielä valitettavan kapea", Haapakoski arvioi.
”Työttömät ovat ryhmänä varsin heterogeeninen joukko, jossa ihmisten koulutustaso, elämäntilanteet sekä työttömyys- ja työllisyyshistoria ovat hyvin vaihtelevia. Kirjon laveus ei oikein näy mediassa eikä tunnu aina olevan päättäjienkään tiedossa.”
Suomessa on tällä hetkellä yli 230 000 työtöntä, mutta työttömyyden vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle.
"Ei aina muisteta, että työttömyys tuntuu myös työttömän perheessä ja lähipiiriissä."
Yksinkertaistettua Haapakosken mukaan on usein myös se, miten työttömyys julkisessa keskustelussa hahmotetaan.
”Työttömyys nähdään usein yksioikoisena asiana, joka voidaan työmarkkinoiden keinoin kokonaan ratkaista, kunhan vaan päästään irti niin kutsutuista kannustinloukuista tai työllistymisen taloudellisista esteistä”, Haapakoski kertoo.
”Globaaleilla työmarkkinoilla tämä ei kuitenkaan ole totta. Tarvitaan pehmeämpiä työmarkkinoita, välityömarkkinoita, niiden ihmisten työllistämiseen, jotka ovat jo pitkään olleet sivussa työelämästä.”
Päättäjät kuuntelevat vaihdellen
Päätöksenteonprosesseissa työttömiä on myös tavattu kuulla, mutta miten paljon – se on vaihdellut hallituskausittain.
”Edellinen hallitus kuunteli järjestömme näkemyksiä enemmänkin. Nykyinen hallitus tuntuu tekevän päätöksiä liiemmin muita osapuolia kuulematta – tai kuuntelematta”, Haapakoski puntaroi.
1990-luvun alun lama synnytti Suomeen tiheän työttömien yhdistyksien verkoston. Niiden tarkoitus oli pitää työttömien ääntä esillä. Yhdistykset edesauttoivat työttömien asemaa ja samalla ne kehittivät työttömille erilaisia hyvinvointia tukevia toimintoja.
”1990-luvun laman aikaan työttömyys kasvoi äkkirysäyksellä ja se aktivoi työttömiä sekä toisaalta myös päättäjiä huomaamaan, että työttömien asemaan ja työllistymiseen tulee suhtautua uudella tavalla”, Haapakoski kertoo.
|
Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY keräsi jäseniltään kokemuksia siitä, miltä työttömyys tuntuu. Kuvakampanjalla järjestö halusi muistuttaa, että jokaisen työttömän takaa löytyy oikea ihminen. Kuvat: TVY |
Työttömien yhdistykset toimivat yhä. Paikallisyhdistykset tarjoavat kursseja, liikuntaa, yhteistä tekemistä ja yhteisiä paikkoja, joissa voi lukea lehtiä ja rupatella. Yhdistykset välittävät myös työkokeilupaikkoja ja työharjoitteluja. Jäseniä ei enää ole entiseen malliin, vaikka työttömyys on jatkuvassa kasvussa.
”Läheskään kaikki työttömät eivät nykyään hakeudu yhdistysten toimintaan mukaan. Työttömyyskin on muuttunut ja työttömien kenttä on sirpaloitunut enemmän”, Haapakoski miettii.
Tarvetta silti etujärjestölle on, ehkä enemmän kuin koskaan, Haapakoski toteaa.
”Tarvitaan tahoa, joka pitää esillä työttömien asioita, nostaa keskusteluun työttömille tärkeitä näkökulmia ja on vaatimassa jäntevämpää työllisyyspolitiikkaa.”
Juttuun lisätyt sitaatit on poimittu Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestö TVY:n #työttömyystuntuu -kampanjamateriaalista.
Kirkon tehtävä pitää yllä toivoa
“Työttömien ääni kuuluu yllättävän vähän suhteessa työttömien alati kasvavaan määrään,” pohtiii Kirkkohallituksen yhteskuntatyön asiantuntija Ilkka Sipiläinen.
“On oikeastaan ihmeellistä, kuinka piilossa työttömien määrän valtava lisääntyminen on pysynyt.”
Hallituksen leikkaukset ja kireä taloustilanne lisää työttömäksi jääneen ahdinkoa.
“Olisi hyvä muistaa, että työttömyys voi osua kenen vain kohdalle. Vaikka olisi kuinka työteliäs ja ahkera, voi silti joutua irtosanotuksi”, Sipiläinen miettii.
“Kirkon rooli voisi olla muistuttaa, ettei kenenkään arvoa ihmisenä mitata sen mukaan onko hän työssä vai työttömänä. Tätä sanomaa haluaisin kuulla myös julkisessa keskustelussa.”
Kirkolle tämä viesti olisi luonteva.
“Toivon näkökulma ei juurikaan näy mediassa tällä hetkellä. Me ihmiset kuitenkin tarvitsemme toivoa tulevaisuuteen.”
Sipiläistä huolettaa erityisesti nuorten työttömyys ja vaikean työllistymisnäkymän tuoma toivottomuus.
“Tällä hetkellä moni nuori pitkittää esimerkiksi valmistumistaan, koska töitä ei omalla alalla ole tarjolla. Toivottomuudelle ei saisi antaa valtaa”, Sipiläinen toteaa.
"Kirkolla olisi tässä tärkeä tehtävä."
Jaa tämä artikkeli: