Kuvat auttavat hädänalaisia
Lähettilään tehtävissä. Meeri Koutaniemi kohtasi burmalaisella pakolaisleirillä asuvan Safiyan, joka opetti oman miehensä lukemaan ja kirjoittamaan. Sittwen väkivaltaisuuksien jälkeen leirille joutunut Safiya on kiitollinen siitä, että hänen lapsensa ovat päässeet siellä kouluun. Kuva: Meeri Koutaniemi

Lähettilään tehtävissä. Meeri Koutaniemi kohtasi burmalaisella pakolaisleirillä asuvan Safiyan, joka opetti oman miehensä lukemaan ja kirjoittamaan. Sittwen väkivaltaisuuksien jälkeen leirille joutunut Safiya on kiitollinen siitä, että hänen lapsensa ovat päässeet siellä kouluun. Kuva: Meeri Koutaniemi

Kuvat auttavat hädänalaisia

Meeri Koutaniemi aloitti viime vuonna tehtävänsä Kirkon Ulkomaanavun Rauhan lähettiläänä. Hän kertoo toivoneensa jo vuosia yhteistyötä jonkin järjestön kanssa, jolloin voisi yhdistää omat kykynsä konkreettiseen avustustoimintaan.

– Koen antavani tällaisessa yhteistyössä valokuvani oikeaan tarkoitukseen. Yksityishenkilönä asioihin vaikuttaminen olisi paljon vaikeampaa, mutta Kirkon Ulkomaanavulla on valmiit kanavat avun perille toimittamiseksi.

Koutaniemen tehtäviin kuuluvat Kirkon Ulkomaanavun kampanjakuvien ottaminen ja valokuvanäyttelyiden tekeminen. Viime keväänä hän dokumentoi Jordanian pakolaisleirin sirkusprojektia. Tammikuun hän vietti Burmassa kuvaamassa kouluhanketta, joka kohdistettiin etnisen puhdistuksen kokeneeseen muslimivähemmistöön. Kyseinen vähemmistö on systemaattisen syrjinnän tuloksena heikosti koulutettua, ja moni pääsi nyt ensimmäistä kertaa kouluun.

Lähettiläänä liikkuessaan Koutaniemi on vakuuttunut siitä, että Kirkon Ulkomaanapu on yksi riippumattomimmista ja rohkeimmista avustusjärjestöistä. Se on hänestä paljon järjestön johtajan Antti Pentikäisen visioiden ja periksi antamattomuuden ansiota.

Jordaniassa Kirkon Ulkomaanavun rohkea linja näkyi Koutaniemen mukaan siinä, että järjestö halusi tukea pakolaisleirissä nimenomaan sirkushanketta. Hän sai kokea, miten nuoret pystyivät henkisen trauman jälkeen irrottautumaan toimintaan, jossa voi leikkiä, heittäytyä ja kokeilla rajojaan.

– Se, että lähdin mukaan järjestön työhön, oli pitkien keskustelujen tulosta. On hienoa, että on voinut käydä dialogia oikeiden ihmisten eikä kasvottoman järjestön kanssa, Koutaniemi sanoo.

– Järjestössä on myös kuunneltu minun kiinnostuksenaiheitani, ja yhteistyö on syventynyt koko ajan. Siitä esimerkkinä on, miten järjestö lähti mukaan tyttöjen ympärileikkauksia vastustavaan kampanjaan. Kun tällä tavoin löydetään uusia viestintätapoja, voidaan avustustyöhön herätellä mukaan uusia ihmisiä.

Marjo Kytöharju

Jaa tämä artikkeli: