Kuviokohteliaisuutta
Meitä suomalaisia moititaan usein epäkohteliaiksi. Syynä tähän on nähty milloin metsäläinen historiamme milloin jäyhä kielemme. Totta onkin, että kielestämme uupuu joitakin vieraista kielistä tuttuja kohteliaan käytöksen peruselementtejä. Esimerkiksi sellaiset tuikitärkeät pikkusanat kuin englannin please tai saksan bitte.
Näistä kohteliaista sanamuodoista pääsin nauttimaan juuri äskettäin. Jouduin tekemään valituksen englantilaiseen verkkokauppaan. Tilaamani kipot ja kupot tulivat kyllä hienosti perille. Harmi vain, että ne olivat aivan sirpaleina.
Kirjoitin valituspostin ja sain vastauksen kuin salamana. Avulias asiakaspalvelija aloitti viestinsä: ”please accept my sincere apologies”. Kieltämättä noin kohteliain sanakääntein esitetty pahoittelu tuntui mukavalta. Joku siellä kaukana saarivaltakunnassa ajattelee minua ja arvostaa minulle aiheutunutta ylimääräistä vaivaa.
Valitettavasti vain varsinainen ongelmani ei selvinnyt. Jouduin kirjoittamaan verkkokauppaan uudestaan ja kas kas. Aivan eri henkilön vastaus alkoi tismalleen jo tutuksi tulleilla sanoilla. Taas piti hyväksyä sama vilpitön anteeksipyyntö.
Suomalainen minussa heräsi. Kaipaanko tällaista ohjekirjasta kopioitua kohteliaisuutta, valmiiksi kaiverrettuja koristekuvioita? Ei pelkkä kauniiden sanojen toistaminen ole aina kohteliasta. Kirjailija Juha Ruusuvuorikin toteaa mainiossa kirjassaan Nokian nuoriso-ohjaaja: ”saksan bitte saattaa kuulostaa hyvin törkeältä, jos sitä ei lausuta puhtaasti sydämestä”.
Korupuhe sikseen! Todellinen kohteliaisuus on toisten huomioon ottamista. Silloin tarvitaan vuorovaikutusta, ystävällisyyttä, hiukkanen pyyteettömyyttä ja katseen nostamista omasta navasta kohti toisia ihmisiä.
Turha siis syyttää suomen kieltä. Kaikkia kohteliaisuuteen kuuluvia asioita voi takuulla ilmaista kielellämme. Tai jättää ilmaisematta.
Jaa tämä artikkeli: