Askartelua työpajassa. Marja-Liisa Mustonen (oik.) ja Erkki Pohjanvirta esittelevät valmistamiaan naamioita. Taustalla ahertavat Helmi Nevalainen (vas.), Jemina Sillanpää ja Maija Airos.
Kylä tekee teatteria
Pikku Huopalahden ja sen lähi- alueen asukkaat valmistautuvat teatteriesitykseen Kansallisteatterin ammattilaisten ohjauksessa.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Naamiotyöpajassa Pikku Huopalahden asukastalossa istuu keskittynyttä porukkaa. Nuoret ja aikuiset maalaavat pöytien ääressä erivärisiksi valkoisia naamiopohjia ja koristelevat niitä muun muassa kankaanpalasilla ja helmillä. Naamioita valmistetaan Kyläjuhla -musiikkiteatteriesitykseen, jonka alueen asukkaat ja toimijat tekevät Kansallisteatterin Kylä elää -yleisötyöprojektissa.
Yksi askartelijoista ja näytelmän esiintyjistä on eläkkeellä oleva Erkki Pohjanvirta , joka toimii Pikku Huopalahti -seuran puheenjohtajana.
– Näytän tällä tavalla nuoremmille esimerkkiä. En ole aiemmin juuri askarrellut, mutta näyttelemistä olen harrastanut jonkin verran. Olin nuorena poikana mukana tv-näytelmässäkin, prinssinä Lintu sinisessä , Pohjanvirta kertoo.
Ilmastonmuutoksesta kertovassa Kyläjuhlassa hän on kahdessa roolissa, USA:n entisenä varapresidenttinä Al Gorena ja Huopalahden harakkana.
– Teatterin tekeminen on tuntunut hauskalta, vielä kun ympärillä pyörii paljon energisiä nuoria. Ilmastonmuutos puolestaan on ajankohtainen teema, josta pitäisi puhua huomattavasti enemmän.
Naamioita askartelee myös 15-vuotias Maija Airos , joka käy Rudolf Steiner -koulua läheisellä Ruskeasuolla. Hänellä on Kyläjuhlassa äidin rooli.
– Innostuin tästä, koska teatteri kiinnostaa ja olen ollut mukana parissa koulun näytelmässä. Naamioiden tekeminenkin on tuttua puuhaa. On kiva, kun samalla voi tutustua uusiin ihmisiin.
Kylä elää -projekti käynnistyi Pikku Huopalahdessa viime elokuussa. Kyseessä on Helsingin kulttuurikeskuksen rahoittama hanke, jossa Kansallisteatteri tekee yhteistyötä Miina Sillanpää Säätiön Kohtaamisia kotikulmilla -hankkeen kanssa.
Projektin taiteellisen suunnittelijan ja musiikkiteatteriesityksen ohjaajan Jemina Sillanpään mukaan ajatuksena on, että Kansallisteatteri lähtee ulos rakennuksesta ja tarjoaa kaupunkilaisille mahdollisuuden tehdä teatteria ja muuta taidetta.
– Tämä tuo yhteen eri-ikäisiä ihmisiä, joilla ei muuten olisi kovin paljon yhteistä tekemistä. Samalla tehdään tutuksi omaa aluetta ja lähialueita. Mukana on myös ihmisiä Ruskeasuolta ja Meilahdesta.
Kylä elää -projektiin on liittynyt draaman, sanataiteen, musiikin, kuvataiteen ja tanssitaiteen työpajoja. Taiteen ammattilaisten ja opiskelijoiden vetämiä työpajoja on järjestetty erityisesti Pikku Huopalahden asukastalossa Tapanilan asemalla. Lisäksi työpajoja on ollut alueen päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotalolla ja asumispalvelukeskuksissa.
– Kaiken kattavina teemoina ovat kohtaaminen sekä nykyihmisen suhde luontoon ja ilmastonmuutokseen. Ne ovat eri tavoin näkyvissä työpajoissa ja musiikkiteatteriesityksessä, Sillanpää toteaa.
Tammikuussa esitettävässä Kyläjuhlassa on mukana kaikkiaan 35 asukasta, joista nuoria on 20. Musiikkikappaleita säestää orkesteri, johon on koottu muusikoita ja musiikin harrastajia eri puolilta Pikku Huopalahtea. Näytelmän teksteistä ja sävelmistä osan on tehnyt Sillanpää, osa on tehty yhdessä ryhmätyönä.
Kansallisteatteri on tehnyt viime vuosina yhä enemmän yleisötyötä. Teatterin tavoitteena on näin laajentaa ja syventää teatterin ja yleisön suhdetta. Yleisö voi kohdata teatterintekijöitä ja nauttia teatterin tekemisestä esimerkiksi eri-ikäisten draamaprojekteissa. Kansallisteatterin yleisö- ja teatterikasvatustyöstä vastaa teatterikuraattori Pirjo Virtanen .
Jemina Sillanpää on pedagogisesta toiminnasta kiinnostunut näyttelijä ja muusikko, joka oli jo viime vuonna mukana Kansallisteatterin kahdessa Kylä elää -tyyppisessä hankkeessa. Sillanpää ohjasi ikäihmisten Unelmien aikataulun ja veti Kiertuenäyttämön lapsille ja nuorille suunnatun Vastaanoton työpajoja.
– Esimerkiksi Unelmien aikataulussa puolet oli eläkeläisiä, jotka eivät olleet aiemmin tehneet mitään teatterin parissa. Hankkeella voitiin osoittaa, että kaiken ikäiset ihmiset ovat arvokkaita ja voivat kokeilla rajojaan.
– Pidän siitä, että voin yhdistää työssäni musiikkia ja draamaa, olla lähellä tavallisia ihmisiä. Teatterin tekemisen ei tarvitse olla vain harvojen ja valittujen huvia.
Jaa tämä artikkeli: