Kuva: Thinkstockphoto
Kymmeniä ihmisiä menehtyy vuosittain elinsiirtoa odottaessa
Runsas miljoona suomalaista on allekirjoittanut elinluovutuskortin. Harva kuitenkaan tietää läheisensä kortista.
Yli 400 vakavasti sairasta odottaa elinsiirtoa. Suurin piirtein yhtä moni saa vuodessa uuden elimen.
Elinsiirtoa odottavien määrä ei kuitenkaan vähene. Joka vuosi odottajien jono kasvaa nopeammin kuin elinsiirtojen määrä.
Viidestä kymmeneen prosenttia odottajista menehtyy vuosittain ennen sopivan elinsiirteen löytymistä.
Ongelmallista tilannetta on pyritty helpottamaan vuoden 2010 lakimuutoksella. Sen myötä kaikki suomalaiset ovat elinluovuttajia, elleivät ole sitä eläessään kieltäneet.
”Lääkärien kanssa olemme kuitenkin pohtineet, että elinluovutuskortti on edelleen paras tapa varmistaa oman tahdon toteutuminen”, kertoo Munuais- ja maksaliiton toiminnanjohtaja Sari Högström.
Omaiset eivät voi kieltää aivokuolleen luovutusta, mutta heiltä voidaan tiedustella vainajan tahtoa. Jos vainajalla on kuitenkin olemassa elinluovutuskortti lompakossa, saadaan prosessi ripeästi käyntiin.
Yksi luovuttaja voi pelastaa kuusi ihmistä
Runsas miljoona suomalaista on allekirjoittanut elinluovutuskortin. Tieto selviää Munuais- ja maksaliiton TNS Gallupilla viime vuonna teettämästä puhelintutkimuksesta.
Suonalaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti elinsiirtoihin. 85 prosenttia olisi valmis antamaan elimensä käytettäväksi kuolemansa jälkeen ja vielä useampi voisi vastaanottaa elimen sairauden sitä vaatiessa.
Jotkut voivat saada elinsiirron samana päivänä kun tulevat listalle, kun taas toiset joutuvat odottamaan vuosia.”
– ylilääkäri Helena Isoniemi
Harva on kuitenkaan tietoinen lähiomaisen elinluovutustahdosta. Liki puolet kuitenkin uskoo siihen, että läheinen tietää omasta tahdosta.
”Elinluovutuskortti on ollut vuosia ja aika monella on se kukkarossa. Nyt yritämme viestiä, että kerro läheiselle kortista”, Högström toteaa.
Vuosittain elimiä irrotetaan noin 90 vainajalta. Yhden luovuttajan elimillä voidaan hoitaa jopa viidestä kuuteen potilasta.
Kuva: Thinkstockphoto
Elinsiirteestä alkaa uusi elämä
Elinsiirto on merkittävä käännekohta potilaan elämässä. Yleisin luovutettava elin on munuainen.
”Munuaispotilaalla siirtoa edeltää yleensä dialyysihoito eli munuaisen korvaushoito. Hoito on ihmiselle rankkaa: potilas on usein kiinni koneessa 12 tuntia viikossa”, kertoo Högström.
Uutta elintä voi joutua odottamaan keskimäärin yhdestä ja puolesta kuukaudesta yhteen ja puoleen vuoteen. Hajonta on kuitenkin suurta.
”Jotkut voivat saada elinsiirron samana päivänä kun tulevat listalle, kun taas toiset joutuvat odottamaan vuosia. Munuaispotilaat voivat nykyisin dialyysissä suhteellisen hyvin ja jotkut ovat olleet hoidossa jopa yli 10 vuotta”, toteaa Helena Isoniemi Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Hän on ylilääkärinä sairaalan Vatsakeskuksen elinsiirtoihin ja maksakirurgiaan keskittyneellä osastolla. Kaikki elinsiirrot on Suomessa keskitetty Helsinkiin.
Munuaisen siirtoa voidaan pitkittää dialyysillä. Sen sijaan muita elimiä ei voi korvata samalla tavoin. Esimerkiksi maksa- ja sydänpotilaille on tarjolla erilaisia tukihoitoja, mutta niillä saadaan vain lisäaikaa löytää sopiva elin.
Aivokuolemaa ei voi ennakoida
Sopivan elimen löytäminen voi olla haaste. Erityisen kauan voivat joutua odottamaan O-veriryhmäläiset.
Kaikissa elinsiirroissa vaikuttaa vastaanottajan ja luovuttajan veriryhmien yhteensopivuus. Suurimmassa osassa siirtoja otetaan huomioon myös luovuttajan sopiva koko ja tietynlainen ikävastaavuus.
AB-veriryhmä on kaikkein harvinaisin, mutta heille voidaan periaatteessa siirtää minkä tahansa veriryhmän elin. O-veriryhmä on hieman yleisempi, mutta heillä haasteena on se, että veriryhmän elimet sopivat kaikille.
Elävä luovutus on aina munuaisen saajan kannalta tosi hyvä.
– toiminnanjohtaja Sari Högström
Kuva: kyllaelinluovutukselle.fi
Kiireellistä siirtoa odottavat voivat saada O-veriryhmän elimen ja siksi kiireettömät O-veriryhmäläiset voivat joutua odottamaan kauemmin.
Pitäisikö tietyn veriryhmän erityisen aktiivisesti allekirjoittaa elinluovutuskortti?
”Elinluovutus tapahtuu aina tilanteessa, jossa ihminen on aivokuollut. Siihen ei voi valmistautua millään tavalla”, kertoo Sari Högström.
Avopuoliso voi luovuttaa munuaisen, mutta ei serkku
Vuosittain parikymmentä henkilöä luovuttaa läheiselleen toisen munuaisensa. Yli 90 prosenttia munuaisista tulee kuitenkin aivokuolleilta.
Munuaisten siirtoja eläviltä luovuttajilta rajoittavat tiukat ehdot: luovuttajan täytyy olla terve, täysi-ikäinen ja ainoastaan lähiomaiselleen voi luovuttaa.
Lähiomaisia ovat aviopuoliso, lapsi, vanhempi ja sisarus. Muita läheisiä ovat esimerkiksi avopuoliso tai muu samassa taloudessa asuva henkilö. Käytännössä muut sukulaiset ja ystävät eivät voi luovuttaa munuaistaan potilaalle.
Luovutettavista elimistä on jatkuva pula. Siksi Munuais- ja maksaliitto ajaa lainmuutosta: luovutus tulisi sallia myös muilta kuin lähiomaisilta.
”Elävä luovutus on aina munuaisen saajan kannalta tosi hyvä. Siirto voidaan tehdään suunnitellusti oikeaan aikaan. Sillä voidaan välttää dialyysihoitoon meno”, kuvailee Sari Högström.
Tutkimusten mukaan sekä munuaisenluovuttaja että munuaissiirron saanut voivat hyvin siirron jälkeen. Muissa Pohjoismaissa eläviä munuaisenluovutuksia tehdäänkin Suomea huomattavasti enemmän.
Jaa tämä artikkeli: