Kysymyksille pitää olla tilaa
Pääkirjoitus: ”Jumalaa ei ole.” ”Ristinkuolema oli turha.” Tällaisilla otsikoilla virittivät oululaiset papit keskustelua viime keväänä niin kutsutuissa agnostikkoilloissa. Papit halusivat antaa paikan tasa-arvoiselle ja avoimelle keskustelulle kristinuskon peruskysymyksistä. Avoimesta asenteesta ja raflaavasta esiintymisestä seurasi kolme kantelua Oulun hiippakunnan tuomiokapituliin. Kantelijat olivat sitä mieltä, että pappien puheet olivat kirkon tunnustuksen vastaisia.
Luterilaisessa kirkossa on määritelty, että kirkkomme usko perustuu Raamattuun ja usko on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Nämä dokumentit ovat muotoutuneet eri aikoina: Raamatun tekstit syntyivät tuhansia vuosia sitten, uskontunnustukset lyötiin lukkoon 300–700-luvuilla ja tunnustuskirjat kirjoitettiin 1500-luvulla.
Raamatun asemasta on tänä kesänä puhuttu paljon. Raamatun ohjeellisuus kristityille ei ole ihan yksinkertainen juttu. Tuhansien vuosien aikana muodostuneen kirjoituskokoelman punaiset langat ovat moninaiset.
Totisesti Raamattu kertoo Jumalan kansan ja kristittyjen vaelluksesta, mutta totisesti se on myös ristiriitainen kirja, jonka kanssa lukija tekee aina valintoja.
Opin määrittely vaikkapa tunnustuskirjoissa piirtää rajoja yhteisön ympärille, mutta on myös ihmisen yritys hahmottaa ja ymmärtää Jumalan ja maailman suhdetta. Luterilaisen kirkon uskossa on paljon aarteita.
Emme kai silti ajattele, että kirkon ajattelu olisi tullut valmiiksi? Tulkintaa ja uudelleen sanoitusta tehdään koko ajan. Avoin ja kriittisiäkin äänenpainoja sisältävä keskustelu on tarpeen, sillä se ottaa ihmisen kysymykset ja epäilyn vakavasti. Se osaltaan on elävän uskon ja etsinnän merkki.
Neljän miljoonan jäsenen kirkossa kaikilla ei ole tarvetta kyseenalaistamiseen, mutta ei kyselyä kannata pelätä. Seinien sisällä on tilaa yhtä hyvin kyselijöille kuin uskossaan varmoille. Mitä avoimesta keskustelusta voi seurata? Parhaimmillaan tuloksena on avarampi kirkko, jossa on enemmän tilaa ihmettelylle ja jossa usko ei näyttäydy sitoutumisena opinkappaleisiin vaan suhteena Jumalaan.
PS.
Oulussa kantelut hylättiin. Keskustelu jatkukoon. Jumala ei mene siitä rikki.
Urpu Sarlin
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: