Kyynisyys ei auta syrjäytynyttä
Kiitos pääkirjoituksesta, päätoimittajan tekemästä jutusta Jokainen voi tehdä jotakin (K&k 19.9.) ja koko tästä hyvästä lehdestä! Kirkko ja kaupunkia lukiessa tulee turvallinen olo. Tuntuu siltä, että lehden teossa on taustalla se kirjojen kirja. Tämä ei liene tavallista.
Sydämeni sykkii aina hieman vasemmalla, mutta ei haittaa, että oikealtakin tulee hyviä ajatuksia. Presidentti Sauli Niinistö herätti eloon keskustelun yksittäisten ihmisten velvollisuuksista tehdä voitavansa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi. Tämä on hyvästä, tulipa se miltä taholta tahansa. Nuorten pelastamisesta ei ikinä voida puhua liikaa.
Itsestään selvyyksiä, sanovat kyynikot Ihan tavallisia asioita -vihkon neuvoista. Jos ne ovat itsestään selvyyksiä, niin miksi monet lapset ja nuoret voivat niin pahoin? Populistien tavoin kyynikot osoittavat sormellaan puutteita, mutta eivät itse esitä parempia vaihtoehtoja.
Kuten presidentti ihan oikein muistutti, nuorten syrjäytymisessä on kyse myös kansantaloudellisesta vahingosta. Kannattaa siis auttaa ihan itsekkäistäkin syistä. Olisivatkohan tässä alkusanat kyynikoidenkin kirjalle? Vai mitenkä olisi vanha viisaus: lisänä rikka rokassa?
Itseänikin vaivaa välistä kyynisyys. Yritän etsiä parannuskeinoja, ja luulen jopa löytäneenikin yhden pikkiriikkisen, melkein itsestään selvyyden: katson nätisti kohtaamiani nuoria silmiin, samalla tavalla kuin tervehdin ja katson aina silmiin kaikkia ihania palvelualan työntekijöitä kuten bussinkuljettajia ja kauppojen kassanhoitajia. He ovat hyvin monesti pelastaneet oman yksinäisen päiväni. Olen heille kiitollisempi kuin he voivat aavistaa. Luoja antakoon heille voimia olla yhtä hyviä myös perheilleen.
Laura Widén
Jaa tämä artikkeli: