Lainassa. Myllypuron yläasteen yhdeksäsluokkalaiset Tero Sääski (vas.), Heikki Lampi ja Juhani Vedenpää tapasivat Elävä kirja -tapahtumassa sotaveteraani Antti Henttosen ja hänen vaimonsa Arja Suursalo-Henttosen.
Kyytiä ennakko- luuloille
Elävä kirjasto kannustaa nuoria ymmärtämään erilaisuutta.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Jani Laukkanen
Myllypuron yläasteen kirjastossa vietetään luottamuksellista hetkeä. Yhdeksännen luokan oppilaat Olivia Lindfors ja Jenni Ketopelto ovat päässeet tapaamaan 13 vuotta sitten auto-onnettomuudessa palanutta ja näkönsä menettänyttä Virpi Paanasta ja hänen opaskoiraansa Vilmaa .
Meneillään on yksi koulun yhdeksäsluokkalaisille järjestetyn Elävä kirjasto -tapahtuman keskusteluista. Koulupäivän aikana oppilaat tapaavat pienissä ryhmissä muun muassa erilaisten vähemmistöjen edustajia. Elävä kirjasto toimii tavallisen kirjaston tapaan, mutta paperisten kirjojen sijaan lainataan oikeita ihmisiä keskustelua varten.
Lainaushetken aikana tytöt saavat kysyä Paanaselta mitä tahansa hänen kokemuksistaan ja elämästään. Heitä kiinnostaa, miltä onnettomuus tuntui, miten Paananen selviytyy arkipäivän askareista ja mistä hän unelmoi. Keskustelijoiden välille syntyy selvästi yhteys.
– Ensin tuntui järkyttävältä nähdä Virpin palaneet kasvot, mutta hän oli tosi kiva ihminen. Tässä oppi näkemään paljon enemmän kuin pinnan, Ketopelto kertoo.
– Olen aika ennakkoluuloton, mutta tänään olen oppinut lisää. Oli ihan uskomatonta, miten sinut Virpi oli itsensä kanssa, Lindfors sanoo.
Paananen on toiminut elävänä kirjana aiemminkin.
– Tärkein viestini on, että ulkonäöllä ei ole merkitystä ja että sokeanakin voi elää melko tavallista elämää, hän kertoo.
Elävä kirjasto on tanskalaisten nuorten vuosituhannen vaihteessa kehittämä menetelmä, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta sekä vähentää ennakkoluuloja erilaisten ihmisten välisen kohtaamisen avulla.
Elävät kirjat edustavat ryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää ja ennakkoluuloja. Myllypurossa kirjastoa oli laajennettu myös erikoisten ammattien suuntaan. Koulu järjesti tapahtuman nyt viidettä kertaa.
– Oppilaat saivat esittää toiveita kirjoiksi syksyllä, kun etiikan ja yhteiskuntaopin tunneilla oli käsitelty vähemmistöjä ja syrjintää. Etsimme sopivat henkilöt ja koulutimme heidät kirjoiksi nuorisoyhteistyöjärjestö Allianssin kanssa, uskonnon, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Elina Ojala kertoo.
Jokainen oppilasryhmä tapaa päivän aikana neljä kirjaa 45 minuutin keskusteluissa, joissa ovat läsnä vain kirja ja nuoret. Kiellettyjä kysymyksiä ei ole, mutta kirjoilla on oikeus jättää vastaamatta liian henkilökohtaisiin kysymyksiin.
– Tapahtuma on todella odotettu. Suosiosta kertoo sekin, että lähes jokainen yhdeksäsluokkalainen haluaa osallistua.
Tänä vuonna kirjoina olivat palaneen sokean lisäksi ruumiinavaaja, Touretten oireyhtymää sairastava, kaksi syömishäiriön sairastanutta, kaksi rauhanturvaajaa, transsukupuolinen, lesbopari, homo, vankilasta vapautunut, sotaveteraani puolisoineen, intialainen munkki, aivovammainen, teiniäiti, citysaamelainen sekä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä CP-vammainen homo.
Moni oppilas pääsi kohtaamaan ihmisiä, jollaisten kanssa ei ennen ollut päässyt keskustelemaan. Jandeh Jallow ei esimerkiksi ollut koskaan tavannut sodassa ollutta henkilöä. Tavatessaan viiden tytön ryhmässä 91-vuotiaan sotaveteraani Antti Henttosen hän kuuli, millaista oli lähteä 17-vuotiaana rintamalle ja menettää koti Karjalassa sekä miten sotakokemukset tulevat joskus vieläkin uniin.
– Kävimme keskustelemassa myös syömishäiriöisen, rauhanturvaajan ja entisen vangin kanssa. Ajatuksia heräsi niin paljon, että niitä pitää miettiä pitkään, hän kertoo.
Rauhanturvaajan, citysaamelaisen, aivovammaisen ja transsukupuolisen tavanneen Marcus Palmun mielestä tapahtuma oli mukavaa vaihtelua oppitunteihin. Parasta hänestä oli erilaisten ihmisten tapaaminen ja ennakkoluulojen väheneminen.
– Rauhanturvaaja oli ehkä mielenkiintoisin. Oli hyvä kuulla tehtävien lisäksi, miten rauhanturvaajana olo vaikuttaa henkisesti ja perheeseen.
Myös kirjojen mukaan tapahtumassa koettiin innostavia kohtaamisia. Neurologista Touretten oireyhtymää sairastava Niko Romo oli kirjana ensimmäistä kertaa. Hänen mukaansa Tourette herättää usein ennakkoluuloja, joita hän halusi osallistumisellaan hälventää. Oireyhtymälle ovat ominaisia tahdosta riippumattomat niin kutsutut tic-liikkeet sekä hallitsemattomat äännähdykset.
– Keskustelut olivat hyvin intensiivisiä. Nuoret esittivät fiksuja kysymyksiä ja suhtautuivat minuun ymmärtävästi. Moni halusi tietää elämänhallinnastani ja siitä, onko oireyhtymä vaikuttanut parisuhteisiini, vertaisneuvojana Suomen Tourette-yhdistyksessä toimiva Romo kertoo.
Antti Henttonen uskoi päivän avartavan puolin ja toisin.
– Kerroin nuorille, ettei oma nuoruuteni sodissa mennyt hukkaan. Suomi säilyi ja he voivat opiskella omalla kielellään, hän sanoi.
Rauhanturvaaja Antti Pikkarainen oli yllättynyt nuorten kysymyksistä, jotka olivat välillä odottamattoman vaikeita.
– Oppilaat olivat rohkeita, heittäytyivät tilanteeseen ja jaksoivat kuunnella. Monessa ryhmässä kysymyspaperit unohtuivat pian pöydälle, kun keskustelu lähti elämään spontaanisti, hän kertoo.
Jaa tämä artikkeli: