Lääkärit harmaalla alueella
Osa lääkäreistä tarjoaa vastaanotoillaan myös vaihtoehtohoitoja, joiden vaikutusta ei ole todistettu tieteellisesti.
Hikoilutippoja, tapaturmatippoja ja poskiontelotippoja.
Apteekin homeopatiahylly on reseptipisteen vieressä. Se on tismalleen samannäköinen kuin kaikki muutkin apteekin hyllyt. Niissä myydään särkylääkkeitä, sidetarpeita ja c-vitamiinia.
Tippojen teho ei perustu lääketieteelliseen tutkimukseen, mutta osa apteekeista myy niitä silti.
Ja niitä lääkäri ja diplomihomeopaatti Liisa Sulkakoski saattaa määrätä potilailleen.
Sulkakoski työskentelee turkulaisessa Lääkäripalvelu Apilassa. Se tarjoaa potilailleen lääketieteellisten hoitojen ohella muun muassa homeopatiaa, Bach-kukkaterapiaa ja kalevalaista jäsenkorjausta. Ne ovat erilaisia lääketieteen ulkopuolisia vaihtoehtohoitoja.
Sulkakosken oma erikoisala on homeopatia.
”Kaikilla eliöillä on taipumus korjata itseään. Homeopaattiset lääkkeet, jotka ovat erittäin laimeita, auttavat elimistöä parantamaan itse itsensä”, Sulkakoski sanoo.
Lääketieteen keinoin homeopatian tehoa ei ole pystytty osoittamaan. Viimeksi homeopatia tyrmättiin tänä keväänä Australian terveysviranomaisten julkaisemassa laajassa selvityksessä, jota varten lääketieteen asiantuntijat kävivät läpi 57 tieteellisesti uskottavaa homeopatiatutkimusta.
Homeopatian vaikutusta arvioitiin suhteessa 68 erilaiseen sairauteen, muun muassa yskään, astmaan, reumaan, nuhaan, dementiaan ja masennukseen, mutta luotettavia todisteita tehosta ei löydetty minkään sairauden kohdalla.
Homeopaattien mukaan tämä johtuu siitä, ettei vaikutusta voida todentaa lääketieteellisesti.
Terveyssosiologian professori Markku Myllykangas Itä-Suomen yliopistosta sanoo sen johtuvan siitä, ettei vaikutusta ole.
”Jos homeopatia olisi osoitettu hyödylliseksi, se olisi jo imaistu terveydenhuollon piiriin. Homeopatiasta on tehty satoja tutkimuksia ja se on täysin tehotonta huijausta.”
Myllykangas on tullut tunnetuksi kovasanaisena vaihtoehtohoitojen kriitikkona. Hän ei tosin haluaisi puhua vaihtoehtoehtohoidoista, sillä termi antaa kuvan, että hoidot tarjoaisivat vaihtoehdon lääketieteelle. Hän käyttää mieluummin sanoja ”uskomushoito” tai ”puoskarointi”.
Sosiaali- ja terveysministeriössä arvioitiin vuonna 2009, että Suomessa on tarjolla pariasataa erilaista lääketieteen ulkopuolista hoitoa. Samassa raportissa erilaisia vaihtoehtohoitoja tarjoavia terapeutteja arvioitiin olevan noin 6 000.
Suurin osa heistä toimii virallisen terveydenhuollon ulkopuolella, mutta osalla on myös lääkärin, sairaanhoitajan tai muu terveydenhuoltoalan koulutus.
Sulkakosken mukaan Suomessa toimii viisi tai kuusi homeopaatti-lääkäriä. Useammallakin lääkärillä olisi soveltuva koulutus, mutta kaikki eivät harjoita homeopatiaa potilastyössä.
Myllykankaan arvion mukaan erilaisia vaihtoehtohoitoja antavia lääkäreitä on joitakin satoja.
”Löysimme muutama vuosi sitten lehti-ilmoituksista toistasataa puoskaroivaa lääkäriä. Joillakin lääkäreillä oli sekä uskomuslääkinnällistä vastaanottotoimintaa että uskomushoidossa käytettyjen valmisteiden tuotantoa ja myyntiä. Jos nopealla silmäyksellä löysimme toistasataa, niin kyllä heitä täytyy olla paljon enemmän.”
Myllykankaan mielestä vaihtoehtohoitojen tarjoaminen on vastoin lääkärin etiikkaa. Sen mukaan lääkärin tulisi käyttää vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä.
”Se, että lääkärit tarjoavat uskomushoitoja, kertoo siitä, että he ovat hylänneet etiikan ja ryhtyneet rahastajiksi ja huijareiksi. Tai sitten kysymys siitä, ettei koulutuksesta ole jäänyt heihin mitään pysyviä jälkiä. He eivät kerta kaikkiaan ole tajunneet, mistä lääketieteessä on kysymys.”
Valviran kanta on loivempi. Lääkintäneuvos Markus Henriksson terveydenhuollon valvontaosastolta sanoo, että lääkäri voi tietyin edellytyksin toimia myös vaihtoehtohoitajana. Potilaan ei kuitenkaan pitäisi joutua lääkärikäynnillä itse arvioimaan, milloin lääkäri tarjoaa lääketieteellisiä hoitoja ja milloin jotakin muuta.
”Jos vaihtoehtolääkäri ei ole selkeästi informoinut potilasta siitä, että nyt hän toimii vastoin yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä toimintatapoja, se on epäasianmukaista toimintaa”, Henriksson sanoo.
Lisäksi lääkärin pitää varmistaa, että potilas saa myös lääketieteeseen perustuvat tutkimukset ja hoidot. Vaihtoehtohoidon tulee olla turvallista.
Aina ehdot eivät toteudu. Henrikssonin mukaan Valviraan ilmoitetaan ongelmista toistakymmentä kertaa vuodessa. Suurin osa valvonta-asioista koskee lääkäreitä ja loput sairaanhoitajia.
Kanteluista Valvira käsittelee yleensä vain sellaiset tapaukset, joissa potilas on kuollut tai vammautunut vaikeasti. Käsittelyyn tulevat myös ne tapaukset, joissa lääkäri toimii usean eri aluehallintoviraston alueella. Suurin osa kanteluista käsitellään aluehallintovirastoissa, joita on Suomessa seitsemän.
”On harvinaista, että vaihtoehtolääkärin toiminta olisi johtanut potilaan kuolemaan”, Henriksson sanoo.
”Sen sijaan on ollut epäilyjä, että lääkäri ei ole pitänyt huolta asianmukaiseen hoitoon ohjaamisesta, jolloin joku tarpeellinen lääketieteellinen hoito on voinut viivästyä.”
Lisäksi Valvira on käsitellyt tapauksia, joissa lääkäri on käyttänyt epätavanomaista tai suositusten vastaista hoitoa ja perustellut sen potilaalle kertomalla hoidon perustuvan tutkimuksiin, jotka eivät kuitenkaan ole olleet kunnollisia lääketieteellisiä tutkimuksia.
”Tämä kyseinen hoito on voinut vaarantaa potilaan turvallisuuden.”
Homeopatiaa lääketieteen ohessa kaksikymmentä vuotta harjoittanut Liisa Sulkakoski ei näe ristiriitaa lääkärin etiikan ja vaihtoehtohoitojen välillä. Jos potilas ilmoittaa, ettei halua homeopatiaa, Sulkakoskikaan ei sitä tuputa.
”Jos on kovin selkeää, että vaivan voisi hoitaa homeopatialla, saatan kertoa vaihtoehdosta ja kysyn, mitä potilas itse haluaa.”
Sulkakoski kertoo huolehtivansa myös siitä, että potilaat saavat lääketieteellisen hoidon. Jos potilas yrittää kieltäytyä esimerkiksi syöpähoidoista ja turvautua pelkkään homeopatiaan, Sulkakoski estää.
”Syöpä on vakava juttu ja ainakin nykyiset syöpähoidot ovat tehokkaita. Sitä en voi vakuuttaa homeopatiasta.”
”Ei homeopatia sulje pois lääkitystä. Minäkin määrään lääkkeitä, kyllä niitä tarvitaan.”
Joissakin maissa, kuten Saksassa ja Iso-Britanniassa, homeopatialla on vankka asema. Sulkakosken mukaan Euroopassa on 50 000 homeopatiaa harjoittavaa lääkäriä. Hänen mielestään syy homeopatian marginaaliasemalle Suomessa on lääkefirmoissa.
”Kysymys on rahasta. Se on kauhean rumaa ja tuhmaa sanoa, mutta niin se on”, Sulkakoski sanoo.
Lääketehtailu saattaa olla ainoa asia, josta Markku Myllykangas on Sulkakosken kanssa edes osittain samaa mieltä.
”Sulkakoski on siinä oikeassa, ettei lääketeollisuus suoraan sanoen välitä kansanterveydestä tuon taivaallista. Keskeisin tavoite on takoa mahdollisimman paljon rahaa osakkeenomistajille.”
Myllykangas puhuu medikalisaatiosta. Lääkkeitä käytetään liikaa ja turhaan. Lääketeollisuus markkinoi potilaille paitsi lääkkeitä, myös uusia sairauksia ja niitä hoitavia lääkkeitä.
Professorin mukaan lääkefirmojen tarjoamaan informaatioon ei voi luottaa, sillä ne vääristelevät tutkimustuloksia. Ja mikä pahinta, osa lääkkeistä on paitsi turhia, osa myös hengenvaarallisia.
”On arvioitu, että Yhdysvalloissa lääkkeet ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy”, Myllykangas sanoo.
Lääketieteeseen liittyvät ongelmat saattavat osaltaan lisätä vaihtoehtohoitojen suosiota. Kun luottamus lääketieteeseen karisee, potilaat turvautuvat herkemmin erilaisiin pehmeisiin hoitokeinoihin.
”Tätä olen ihmetellyt, että jos kritisoidaan lääketiedettä, niin sitten tarjotaan tilalle pelkkää puoskarointia. Pitää muistaa, että vaikka virallisessa lääkinnässä on vilppiä, se ei tee homeopatiasta yhtään tehokkaampaa”, Myllykangas sanoo.
Lääkäreiden asenteet joitakin vaihtoehtohoitoja kohtaan ovat viime vuosina muuttuneet hyväksyvämmiksi.
Itä-Suomen yliopiston ja Lääkäriliiton viime keväänä tekemässä kyselytutkimuksessa lääkärit suhtautuivat aiempaa myönteisemmin erityisesti akupunktioon ja lymfahierontaan, joiden vaikuttavuudesta on nykytiedon mukaan jonkin verran tieteellistä näyttöä.
Kielteisimmin lääkärit suhtautuivat ginseng-juureen ja henkiparannukseen, joiden laajempaa käyttöä potilastyössä suositteli vain yksi prosentti vastaajista.
Tarkempi suhtautuminen näidenkin hoitojen käyttöön jakaa kuitenkin lääkäreitä. Vastaajista 35 prosenttia oli sitä mieltä, että ginseng-juuressa on kysymys petoksesta, joka pitäisi kieltää. Sen sijaan 45 prosenttia ajatteli, että käyttö on hyväksyttävää, jos potilas kokee saavansa siitä apua.
Potilaiden positiivisia kokemuksia vaihtoehtohoidoista on selitetty usein lumevaikutuksella.
Kaikkeen hoitoon liittyvä lume- tai hoitotapahtumavaikutus saattaa korostua vaihtoehtohoidoissa siksi, että niitä tarjoavat terapeutit viettävät potilaidensa kanssa yleensä enemmän aikaa kuin lääkärit.
”Lumevaikutus rajoittuu kuitenkin sellaisiin terveysongelmiin, joissa psyykellä on keskeinen osa, esimerkiksi kivun hoidossa. Vaikutus on lievä ja lyhytkestoinen. Jos verisuonet ovat tukossa, niin eivät ne kyllä plasebolla aukea”, Myllykangas sanoo.
Lumevaikutukset eivät hänen mielestään oikeuta vaihtoehtohoitojen käyttöä.
”On epäeettistä rahastaa vaikuttamattomilla hoidoilla, jos on kerran olemassa vaikuttava hoito.”
”Jos minulla olisi joku terveysongelma, niin kyllä mieluiten menisin sellaiselle lääkärille, joka osaa hommansa, vaikka ei sitten olisi kova puhumaan ja ihmissuhdetaidot olisivat pikkuisen heikot. Sitten kävisin muuten vain kavereiden kanssa juttelemassa ja ihan ilmaiseksi.”
Jaa tämä artikkeli: