Läheisyyden periaate on arvokas
Kuntaliitosten imussa syntynyt seurakuntien yhdisteleminen on viime vuosien ilmiö. Suurimmassa osassa yhdistetyistä seurakunnista on alle 2 000 jäsentä. Suhtaudun Vantaan seurakuntien liitoshankkeeseen epäillen. Liitosten seurauksista suurissa kaupungeissa on vielä vähän kokemusta. Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan onnistuminen perustuu väestöpohjan poikkeukselliseen yhtenäisyyteen.
Vantaalla samanlainen yhteen muottiin ahtaminen ei onnistu. Vantaalla vuonna 1985 toteutetut seurakuntajaot todistavat, miten tärkeää on pitää toiminnan suunnittelu ja hallinto mahdollisimman lähellä seurakuntalaista. Läheisyyden periaate on arvokas.
Jyväskylän ja Oulun malliin on ihastuttu Vantaallakin. Vantaalla on yksi hankala ero näihin verraten. Ruotsinkielinen seurakunta pitää kiinni seurakuntayhtymän mallista. Yhtymän hallinto säilyisi, mutta seurakuntien hallinto supistuisi ratkaisevasti. Ei ole uskallettu sanoa, että tämä merkitsee ratkaisevaa demokratian kaventamista. Seurakuntalaista koskeva päätöksenteko karkaa kauas. Valta keskittyy virkamiehille ja muutamalle luottamushenkilölle. Ruohonjuuriasiantuntemukselle jää entistä vähemmän tilaa.
Jyväskylä ja Oulu pyrkivät lievittämään mammuttiseurakunnan ongelmia aluejaolla. Jyväskylässä on yhdeksän aluetta, joiden keskimääräinen jäsenmäärä on noin 10 000. Vastaavin mitoituksin Vantaalla tulisi olemaan seitsemän seurakunnan sijasta kaksi seurakuntaa ja viitisentoista alueseurakuntaa. Alueneuvostoilla ei ole seurakuntaneuvostoihin verrattavaa valtaa. Paperivirta tuskin vähenee. Haviteltu hallinnon joustavuus kangistuisi ennen aikojaan.
Kunnalla ja seurakunnalla on ratkaiseva ero. Kunta on palveluita tuottava organisaatio. Vaikka seurakunnalla on tiettyjä palveluiksi katsottavia tehtäviä, sen olemus on jotain muuta. Seurakunta on Jumalan kansa, joka toteuttaa tehtäväänsä jäsenissään. Ihannetta ei saa hukuttaa ajan virtausten pyörteisiin. Seurakunnan olemus suosii paremmin pienempiä kuin isoja yhteisöjä.
Liitoksia on perusteltu taloudellisin ja jäsenkatoon perustuvin syin. Pelkoihin pohjautuvat toimet usein myös toteuttavat pelon. On totta, että työtä on tehtävä talouden suomissa raameissa. Ei pidä silti unohtaa, että seurakunnissa tehty työ myös luo edellytykset taloudelle. Aktiivinen toiminta synnyttää sitoutumista.
Kannatan ajatusta seurakuntarajojen tarkistamisesta. Tällaisia rajantarkistuksia on Vantaalla toteutettu muutama. Niillä voidaan tasapainottaa kaupunkirakenteen muutoksien seurauksia. Ratkaisu on lisäksi lähes ilmainen verrattuna seurakuntien yhdistelemisiin.
Jukka Yrjölä
eläkerovasti
Jaa tämä artikkeli: