Lähemmäs sisintä
Paaston aikana kirkoissa puhutaan paljon valmistautumisesta ja uudistumisesta. Ajatuksena on, että silloin elämää hidastetaan ja keskitytään olennaiseen. Mielessä elää toivo elää täyteläisemmin ja kukaties päästä lähemmäs Jumalaakin. Onnellisuuden ja hyvän elämän tavoittelemisessa ei ole mitään pahaa, ellei omaan onneen pyrkiminen polje toisten samoja oikeuksia.
Tässä lehdessä sivulla kymmenen esitellään neljä parisuhdetta ja eroa käsittelevää kirjaa. Kaikissa niissä ihmiset etsivät onneaan joko parisuhteen sisällä tai sen ulkopuolella. Kaikissa kirjoissa nousee esiin vastuu ja nimenomaan ihmisen oma vastuu elämänsä onnellisuudesta.
Eikö onnellisuus synnykään toisen ihmisen läsnäolosta? Eikö hän sitä ojennakaan toiselle pelkällä läsnäolollaan?
Parisuhteeseen vuosia työssään perehtyneet terapeutit vakuuttavat, että jokainen on itse vastuussa elämästään ja sen onnellisuudesta. Jos pitää toisen etäällä itsestään, sabotoi yhteyden tarvitseman läheisyyden. Jos ei perehdy omiin varhain opittuihin traumoihinsa, kantaa ne mukanaan parisuhteeseensa ja pysyy etäällä omista tunteistaan.
Hyvän suhteen intiimiyden kehittymiseen tarvitaan kaksi erillistä ihmistä, jotka ovat intiimejä itselleen eli tietävät, mistä tulevat ja millaisia taakkoja kantavat. Kun saman näkee kumppanissa, syntyy ymmärrystä. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä. Jo pelkkä oman elämänkaaren tiedostaminen auttaa pitkälle kaikissa suhteissa.
Mitä tällä kaikella on tekemistä paastonajan ja hengellisyyden kanssa? Ensinnäkin se, että yksi paastonajan hyviä harjoituksia on oman elämän todellisuuteen perehtyminen. Se vaatii rauhoittumista, tahdin hiljentämistä sekä hyvin paljon itsensä tutkimista, rehellisyyttä ja ymmärrystä.
Vastauksiakin alkaa löytyä, kun kysyy, miksi ajattelen totutulla tavalla, mistä kokemuksista uskomukseni nousevat, mihin tätä käyttäytymistä tarvitsen. Viimeisin kysymys saattaa olla se tärkein: mitä tarvetta vallitseva tilanne elämässäni palvelee.
Hengellisyys ei ole irrallaan siitä, mikä meitä arjessa kohtaa. Usko ei tukahduta sitä kasvua, joka meissä ehkä alkaa.
Kun ihminen syventyy tiehen, joka teki hänestä sen, mitä hän tänään on, aukeaakin huominen. Kun on lähempänä itseään, on lähempänä myös toista ihmistä ja Jumalaa.
Marja Kuparinen, toimituspäällikkö
marja.kuparinen@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli: