Kentät kutsuvat. Suomen Lähetysseuran lähetin Leena Piiraisen mukaan auttaminen ja julistaminen kulkevat yhdessä. Helluntaiseurakuntien lähetysjärjestössä toimivan Mira Kariluodon mielestä lähetystyö käy monikulttuurisuuskasvatuksesta myös läheteille, kun he kohtaavat eri tavoin uskovia. Juttuun haastateltu ortodoksi Mari Vainio oli kuvanottohetkellä Tansaniassa. Kuva: Jukka Granström
Lähetit vievät toivoa
Kolmen kirkon lähetysihmisille koko elämä on yksi suuri evankeliumi.
Mies seisoo kadunkulmassa, jakaa traktaatteja minkä ehtii ja käännyttää hiki hatussa ohikulkijoita kristityiksi. Sitähän evankeliointi on. Vai onko?
– Evankeliointi-sanalla on rasitteita, Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön Fidan nuorisotoimintojen koordinaattori Mira Kariluoto hymähtää.
Lyhytaikaisesta lähetystyöstä järjestössään vastaava helluntailainen Kariluoto käyttää termiä rutinoituneesti. Hänen kollegansa, luterilainen Leena Piirainen ja ortodoksi Mari Vainio, puhuvat mieluiten pelkästä lähetyksestä.
– Tykkään kyllä molemmista sanoista, mutta evankelioinnissa on julistava sävy, Piirainen sanoo.
– Evankeliointi ei ole suoritus, vaan ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista, Kariluoto muotoilee.
– Pitäisi enemmän ajatella, että minä elän evankeliumina.
Mari Vainio palasi vastikään lyhyeltä lähetysmatkalta Tansaniasta. Hänen lähetysajattelunsa on tuoreeltaan koeteltu.
– Toivon vain voivani jakaa kirkon, Kristuksen ruumiin yhdessä muiden kanssa. Kirkon ovet ovat aina avoinna kaikille.
Siitä ovat traktaatit kaukana.
Lähetysihmiset peräänkuuluttavat erilaisia ilosanoman kertomisen tapoja. Siinä missä yksi iloitsee rinnalla kulkemisesta ja konkreettisesta avusta, toinen janoaa älyllisiä keskusteluja.
Ripareita kiertävä Piirainen saa lähes joka kerta vastata tiukkaan lähetyskritiikkiin.
– Kerron, että lähetystyö on sitä mitä Jeesus teki. Hän ruokki nälkäisiä, juotti janoisia, paransi sairaita, Piirainen toteaa.
Joka leirillä vähintään yksi onkin käynyt kysymässä jälkeenpäin, että miten lähetystyöhön pääsee.
Mira Kariluodon mielestä ihmisten väärät asenteet johtuvat tiedon puutteesta.
– Lähetystyön nimissä on tehty ja tehdään yhä virheitä mutta toisaalta monet kulttuurit olisivat hävinneet ilman lähetystyötä.
Lähetystyö ei ole nykypäivänä vain oman sanoman kuuluttamista vaan myös muiden uskontojen kuuntelemista. Sen tehtävän eteen Kariluoto, Piirainen ja Vainio ovat omalta osaltaan joutuneet.
– Kaiken perusta on vahva yhteys traditioon ja kirkkoon, Mari Vainio toteaa ortodoksille tyypilliseen tapaan. Sille traditiolle Vainio rakentaa identiteettinsä monien uskontojen keskellä.
Leena Piirainen työskenteli keskellä venezuelalaisia kansanuskontoja.
– Heimon kielestä puuttui sana anteeksi. Kaikki riidat sovittiin kostolla. Kokemus kirkasti Piiraiselle kristillisen sovituksen merkityksen.
Mira Kariluoto iloitsee kristinuskon selkeästä päämäärästä.
– Meillä on tulevaisuus ja toivo surullistenkin uutisten keskellä. Kristinuskon juttu on juuri toivo.
Lähetystyöhön lähtevän pitää selvittää itselleen kaksi asiaa: lähtövalmius ja lähetystyön oikeutus. Mikä motivoi vaativaan ja joskus vaaralliseenkin työhön?
– Että nämä ihmiset saisivat vapautuksen valtavasta taakasta. Jokaisessa suvussa on tappajia ja tapettuja. Koston kierre pitää katkaista, Piirainen viittaa Venezuelaan.
Mira Kariluoto nostaa Raamatun pöydälle.
– Roomalaiskirjeessä kysytään: kuinka voi uskoa, ellei kukaan ole kertonut? Siinä on meidän oikeutuksemme.
Uskontojen väliset törmäykset vielä ymmärtää, mutta mahtuvatko eri kristilliset kirkot samoille lähetyskentille? Tappelevatko lähetit verissä päin ihmisten sieluista?
– Ei rauhassa ja rakkaudessa voi kilpailla. Ei yhteistyö edellytä sitä, että pitäisimme kaikkea toistemme perinteissä oikeana oppina, Vainio sanoo.
Kirkkokuntien rajat ovat tunkeutuneet jopa Leena Piiraisen uniin. Eräässä unessa Jeesus itki kristittyjen riitojen tähden.
– Luomme raja-aidat itse. Meillä on sama Raamattu, sama Jeesus, sama Pyhä Kolminaisuus, Piirainen toteaa.
Saila Keskiaho
Ei vain julistusta
Lähetystyö ei ole pelkkää sananvientiä. Vähintään yhtä tärkeää on auttaminen arjessa.
– Venezuelassa kummilapset eivät ole kristittyjä, mutta käyvät kirkon koulua. Koulussa ei kysytty uskoa, Leena Piirainen toteaa.
Suomen Lähetysseuraa on joskus kritisoitu liiasta keskittymisestä kehitysyhteistyöhön evankelioinnin kustannuksella. Piirainen ei näe niiden välillä ristiriitaa Fida lähettää ihmisiä lyhytaikaisiin aktiolähetystehtäviin ympäri maailmaa. Usein suuntana ovat muslimimaat.
– Se poistaa ihmisten stereotypioita. Muslimien kanssa on matala kynnys puhua Jumalasta, sillä uskonto on osa arkipäivää, Mira Kariluoto kertoo.
Mari Vainio eli kesällä sanaa todeksi tansanialaisen Mwanzan hiippakunnan ortodoksisella nuortenleirillä. Hänelle palveleminen on jo itsessään evankeliumi.
– Elämänlaadun parantaminen on lähimmäisen ja samalla Jumalan kunnioittamista.
Jaa tämä artikkeli: