Uusille lähetyskentille. Suomen Lähetysseura suuntaa toimintaansa niille alueille, joissa kirkon läsnäolo on heikkoa. Tansaniassa Lähetysseura on toiminut pitkään. Kuvassa Riikka Gammelin yhdessä Mafingan orpokodin lasten kanssa. Kuva: Raita Koski/ Suomen Lähetysseura
Lähetyskursseille riittää hakijoita
Kiristyvä talous heikentää maan suurimman lähetysjärjestön mahdollisuuksia kouluttaa lähetystyöntekijöitä ulkomaantyöhön.
Suomen Lähetysseuran lähetyskoulutukseen on ollut viime vuosina yli sata hakijaa. Heistä valittiin viime vuonna 33 kurssille.
Parhaillaan kirkon kansainvälisen työn erikoistumiskoulutuksessa on 24 henkeä, joista Kirsi Salo, 27, on yksi. Hän on lähdössä Tansaniaan kehitysvammaisten Rainbow School -kouluun koordinaattoriksi.
– Menen tekemään sitä, mihin minut on koulutettu. Lisäksi olen aina ollut kiinnostunut kehitysyhteistyöstä, kertoo erikoispedagogiikkaan erikoistunut kasvatustieteen maisteri Salo.
Suomen Lähetysseura tekee lähetystyöntekijöiden työtä tukevia nimikkosopimuksia seurakuntien kanssa. Sopimusten perusteella seurakunnat sitoutuvat tukemaan tiettyjä lähettejä. Säästöjä etsivien seurakuntien kanssa tehdyt nimikkosopimukset eivät kuitenkaan määriltään riitä lähetystyöntekijöiden kulujen kattamiseen.
– Olemme joutuneet tekemään yhdelle lähetystyöntekijälle entistä useampia nimikkosopimuksia, kertoo Suomen Lähetysseuran seurakuntakannatusyksikön päällikkö Matti Huotari.
Lähetysseura kampanjoi lähetystyöntekijöiden tuen varmistamiseksi. Kampanjassa korostetaan, että seurakuntien ja yritysten panos on edelleen tärkeää. Myös yksityisiä ihmisiä kannustetaan liittymään lähettien ystävärenkaan jäseniksi.
Lähetysseuran talous näyttää vaikealta useasta syystä. Taloudellinen taantuma heikentää seurakuntien verotuloja, mikä näkyy niiltä saadun tuen vähenemisenä. Seurakuntien vapaaehtoistyön rakenteet ovat murroksessa, kun seurakuntien koot kasvavat. Tämä saattaa merkitä sitä kautta kertyvien varojen vähenemistä. Euron kurssiin kohdistuu epävarmuutta. Jos euro heikkenee, se merkitsee ulkomaisten kulujen nousua ja alijäämän kasvamista.
Lisäksi asenneilmasto on muuttumassa siten, että kotimaan tarpeita arvotetaan ulkomaisen auttamisen edelle aikaisempaa enemmän.
– Talousvaikeuksien keskellä seurakunnat saattavat vähentää ulkomaille kohdistamaansa apua ja siirtää resursseja kotimaisiin tarpeisiin, Suomen Lähetysseuran talousjohtaja Lauri Haavisto arvioi.
Toiminnallista alijäämää alkoi kertyä vuonna 2010, jolloin sitä oli kaksi miljoonaa euroa. Viime vuosi oli lähes yhtä alijäämäinen. Tämän vuoden budjetissa menot ylittävät tulot 1,5 miljoonalla. Alijäämiä rahoitetaan myymällä omaisuutta ja purkamalla rahastoja.
Viime vuonna Lähetysseura irtisanoi neljä työntekijää. Henkilöstövähennykset eivät kohdistuneet ulkomaantyöhön.
– Jos emme saa uutta rahoitusta ulkomaiseen työhömme, joudumme leikkaamaan sitä viimeistään vuonna 2013, Lauri Haavisto sanoo.
Pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymien päätökset lopettaa tasa-arvoa polkevien lähetysjärjestöjen tukeminen ovat vaikuttaneet myös Lähetysseuraan, vaikka siellä asiat ovat kunnossa.
– Monet seurakunnat ja yksityiset lahjoittajat ovat reagoimassa vastakkaiseen suuntaan eli siirtämässä taloudellista tukeaan meiltä järjestöille, joiden he katsovat kärsineen mielestään väärin perustein rahanjakopäätöksissä. Onpa meitä pidetty asiassa aktiivisena osapuolenakin, vaikka olemme vain sivusta seuranneet seurakuntayhtymien sisäistä prosessointia, Haavisto sanoo.
Jotta nykyinen ulkomaantoiminta pystytään pitämään yllä, kannatustuloja tarvittaisiin noin 21 miljoonaa euroa. Tämän vuoden kaikki varsinaiset toimintakulut ovat 29,6 miljoonaa euroa. Lähetysseuran ensi vuodelle budjetoiduista varoista 21,5 miljoonaa eli noin 73 prosenttia on osoitettu ulkomaantyöhön.
Tommi Sarlin
Jaa tämä artikkeli: