Lähetyssopimus joutuu puntariin
Avun saajat. Nainen valmistaa ruokaa lapselleen Liran pakolaisleirillä Ugandassa vuonna 2006. Helluntailiikkeen kehitysapujärjestö Fida toimitti humanitaarista apua pahamaineista LRA-sissiarmeijaa paenneille ihmisille.

Avun saajat. Nainen valmistaa ruokaa lapselleen Liran pakolaisleirillä Ugandassa vuonna 2006. Helluntailiikkeen kehitysapujärjestö Fida toimitti humanitaarista apua pahamaineista LRA-sissiarmeijaa paenneille ihmisille.

Lähetyssopimus joutuu puntariin

Kirkon lähetyssopimus ei tuo ratkaisua kiistaan tasa-arvosta.

Teksti Taneli Kylätasku ja Tommi Sarlin
Kuva Hannu Happonen / Fida International

Helsingin seurakunnat ovat linjanneet, että ne kanavoivat vuosina 2012–2014 myöntämänsä lähetysmäärärähat vain Kirkon Ulkomaanavun, Suomen Lähetysseuran ja Suomen Pipliaseuran kautta. Vantaalla on oltu samoilla linjoilla. Espoossa tuetaan edellä mainittujen lisäksi myös Sanansaattajien työtä.

Helsingissä myönnetään tukea vuonna 2015 entisin perustein. Uudet luottamushenkilöt päättävät jatkosta keväällä 2015.

Luottamuspulan ytimessä on kysymys yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tuki ohjattiin järjestöille, joiden toiminnan naispappien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kanssa ei katsottu olevan syrjivää.

Viime kesänä kaikki kirkon seitsemän lähetysjärjestöä allekirjoittivat kirkkohallituksen kanssa perussopimuksen, joka velvoittaa ne noudattamaan kirkon tunnustusta ja päätöksiä. Järjestöjen suhtautumista naispappeuteen ja samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin käsiteltiin syksyllä ohjauskeskusteluissa.

Helsingin seurakuntien yhteisen seurakuntatyön johtajan Pentti Miettisen mukaan Helsingin seurakunnat eivät ole sopimusosapuoli.

– Sopimus ei sido seurakuntayhtymää.

Keskustelujen päätyttyä kirkon ulkoasiain osasto julkisti yhteenvedon, jonka mukaan minkään järjestön työntekijöitä ei ole kielletty tekemästä yhteistyötä naispapin kanssa, eikä yksikään järjestöistä kysy palkkaamiensa ihmisten seksuaalista suuntautumista. Lisäksi kaikki lähetysjärjestöt ovat valmiita puolustamaan työalueillaan kaikkien ihmisoikeuksia.

– Kukaan järjestöjen johtajista ei ilmaissut, että he eivät olisi valmiit puolustamaan ihmisoikeuksia, kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko sanoo.

Jukon mukaan kaikilla sopimuksen allekirjoittaneilla järjestöllä on kirkon virallisen lähetysjärjestön asema.

– Niiden oikeudeksi on katsottu saada seurakuntien kolehtivaroja, talousarviomäärärahoja ja seurakuntalaisten myöntämää vapaaehtoista kannatusta.

Espoon seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto ottaa kantaa lähetystyön perussopimukseen tänään. Yhteisen kirkkoneuvoston esityksen mukaan tukea jaettaisiin kaikille sopimuksen allekirjoittaneille järjestöille.

Kirkolliskokousedustaja ja Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston jäsen Johanna Korhonen ei usko, että kaikki lähetyssopimuksen allekirjoittaneet järjestöt noudattavat omassa toiminnassaan kirkon päätöksiä.

– Lähetysjärjestöistä neljä ei rekrytoi työtehtäviinsä pappisvihkimyksen ottaneita naisia. Viisi järjestöä ei noudata piispainkokouksen linjausta, jonka mukaan rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon työssä olemiselle.

Korhosen mukaan nämä käytännöt johtavat törmäyskurssille tasa-arvolain, yhdenvertaisuuslain ja rikoslain kanssa.

Kirkon ulkoasiain neuvoston arvio, jonka mukaan kaikki lähetysjärjestöt ovat valmiita puolustamaan seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia, ei Korhosen mukaan perustu mihinkään. Hän kertoo tutustuneensa ohjauskeskusteluita koskeviin muistioihin.

– Yhteenvedossa on kyse paketointitekniikasta, jolla ristiriidat yritetään peittää näkyvistä, Korhonen sanoo.

Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsenen Hanna Mithikun mukaan lähetyssopimus on kirjoitettu niin yleisluontoisesti, ettei siitä voi päätellä lähetysjärjestöjen todellisia kantoja. Keskusteluja ei ole julkistettu missään.

– Lähetysjärjestöt vakuuttavat sitoutuvansa kirkon oppiin. Arvailujen varaan kuitenkin jää, miten tämä vaikuttaa niiden käytännön toimiin. Päättäjänä haluaisin tietää, miten he määrittelevät tasa-arvon ja kirkon opin.

Seurakunnista kantautuu Mithikun mukaan viestejä, joiden mukaan esimerkiksi messujen järjestäminen yhteistyössä tiettyjen lähetysjärjestöjen kanssa on vaikeaa, koska järjestöt eivät hyväksy naispappeutta.

Lähetyssopimuksen puolustajien mukaan tuen epääminen konservatiivisilta järjestöiltä vahingoittaisi työtä köyhien hyväksi. Lähetysjärjestöjen työ on vakuuttanut myös ulkoministeriön. Suomen Lähetysseura on ministeriön kumppanuusjärjestö. Kehitysyhteistyön hanketukea saavat tänä vuonna Suomen Pipliaseura, Kansanlähetys, Kylväjä ja SLEF.

Ulkoministeriön eettiset säännöt järjestöille laadittiin silloisen kehitysministerin Heidi Hautalan johdolla. Tällä hetkellä Hautala toimii kehitysyhteistyön konsulttina, joka tekee yhteistyötä Kirkon Ulkomaanavun kanssa.

– Tätä kysymystä ei ole helppo ratkaista, kun tunnen esimerkiksi Fidan laadukasta työtä syrjäytyneimpien parissa.

Hautala uskoo, että kehitysyhteistyön ihmisoikeuslinja selkeytyy ja ehkä tiukentuu tulevina vuosina. Kun Suomen Lähetysseura päätti keväällä 2013 lähettää rekisteröidyssä parisuhteessa elävän pariskunnan kehitysyhteistyöhön, kirkossa noussut kohu sai Hautalan havahtumaan.

– Ymmärsin, että nykyiset eettiset säännöt eivät ole viimeinen sana. Ehdotan, että ulkoministeriö käy asiasta keskustelua vaikkapa kirkon ulkoasiain neuvoston kanssa, Hautala sanoo.

Uutista päivitetty 17.3. kehitysyhteistyön hanketukea saavien osalta.

Jaa tämä artikkeli: