Lähi-idän rauhanprosessi
Marraskuussa 1947 YK teki jakosuunnitelman brittien hallinnoimasta Palestiinan mandaattialueesta juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi. Arabit eivät hyväksyneet ehdotusta. Toukokuussa 1948 syttyi Israelin itsenäisyyssota, joka päättyi 1949 aselepoon. Seuraavana vuonna Jordania miehitti palestiinalaisvaltioksi suunnitellun Länsirannan. Gaza puolestaan jäi Egyptille. Israel valtasi Länsirannan vuonna 1967.
Nykyisen rauhanprosessin suuntaviivat linjattiin Oslossa 1993. Tavoitteena on asteittain toteuttaa YK:n alkuperäinen kahden valtion malli. Oslon sopimus jakoi Länsirannan väliaikaisiksi tarkoitettuihin alueisiin A, B ja C. Tällöin perustettiin Palestiinan itsehallinto, joka vastaa alueesta A. 95 prosenttia palestiinalaisista asuu tällä alueella.
Alueen B siviili- ja turvallisuushallinnosta vastaavat Palestiinan itsehallinto ja Israel yhteisesti. Lisäksi Israelin hallintaan jäi alue C. Israelin miehityksellä tarkoitetaan alueen C sekä osittaista alueen B hallintoa.
Kansainvälinen yhteisö pitää Israelin alueelle C laajentamia siirtokuntia laittomina. Israel ei voi myöntää alueen C palestiinalaisille kansalaisuutta, joten heihin sovelletaan sotilaslainsäädäntöä, mikä suhteessa siirtokuntalaisiin asettaa heidät eriarvoiseen asemaan.
Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn johdolla heinäkuusta 2013 käydyt rauhanneuvottelut kariutuivat huhtikuussa, kun Palestiinan itsehallinto ilmoitti perustavansa uuden hallituksen, jossa on mukana nykyisen päähallituspuolueen Fatahin kanssa kilpaileva Hamas. Israel, Yhdysvallat, Kanada, Jordania, Egypti, Japani ja Euroopan Unioni luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi. Hamasin perustusasiakirja (1988) kieltää rauhanneuvottelut Israelin kanssa. Järjestön tavoitteena on tuhota Israel ja luoda tilalle islamilainen teokratia eli valtiojärjestys, jossa maata hallitsee Allah.
Palestiinalaiskristityille juutalaisvaltio on kiperä kysymys. Kirkkojen Maailmanneuvoston julkaisemassa EAPPI-asiakirjassa Faith under Occupation (2012) esitetään huoli, että kun Israel määrittelee itsensä juutalaisvaltioksi, oletukseksi jää, että sen naapurimaa Palestiina on muslimivaltio. Mainitun asiakirjan mukaan sellaisessa maassa kristityillä ei olisi sijaa.
Jaa tämä artikkeli: