”Rauha, rauha...” Armeijan sotilas estää israelilaisnaista heittämästä kiveä moskeijaan Hebronissa toisen intifadan aikana 2002. Samana vuonna palestiinalaiset tekivät 47 itsemurhaiskua Israeliin. Rauhan-neuvottelut ovat olleet koko vuosi-kymmenen jäissä.
Lähi-itä pysyy takalukossa
Israelin parlamentti- vaalit eivät tuo muutosta Lähi-idän kriisiin.
Teksti Juhani Huttunen
Kuva Nayef Hashlamoun/Lehtikuva/Reuters
Tel Aviv-Jaffa: aurinkoista, päivällä +18 astetta, yöllä ylimmillään seitsemän astetta lämmintä. Ariel: aurinkoista, päivällä +15, yöllä kahdeksan astetta. Jerusalem: aurinkoista, päivällä +14 astetta, yöllä seitsemän astetta.
Israelin television säätiedotuksessa Länsirannan kiisteltyjen siirtokuntien paikkakunnat luetellaan samalla tavalla kuin maan muutkin alueet.
– Israelissa raja valtion ja palestiinalaisalueille rakennettujen siirtokuntien välillä on hälvennyt. Sekä oikeisto että vasemmisto mieltävät useimmat siirtokunnat osaksi Israelia, sanoo seemiläisten kielten ja kulttuurien professori Hannu Juusola .
Huolimatta Israelin viimesyksyisestä aseellisesta yhteenotosta Hamasin kanssa Gazassa, Lähi-idän kriisi ei myöskään kuulunut eilen päättyneiden parlamenttivaalien isoihin teemoihin.
Ennen Israelin parlamenttivaaleja äärioikeistolaisen Bayit Yehudi (Juutalainen koti)-puolueen johtaja Naftali Bennett kohautti ulkomaisia medioita lausumallaan, että ”useimmat israelilaiset eivät voisi vähempää piitata Lähi-idän konfliktista”.
– Ihmiset eivät pohdi aihetta, eikä se ole heille ongelma, Juusola sanoo.
– Miehitys Länsirannalla ei kosketa israelilaisten arkea. Väkivallan määrä israelilaisten kannalta on suhteellisen vähäinen, ja vaikka uhka on olemassa, ei se ole läsnä joka hetki, kuvailee Juusola.
Viime vuonna Länsiranta nousi kirkollisessa keskustelussa esiin, kun Kirkon Ulkomaanapu teetätti Finnwatchilla selvityksen, jonka mukaan ainakin 30 suomalaisyrityksellä on yhteyksiä siirtokuntien liiketoimintaan Länsirannalla.
Kun Suomen ulkoministeriö ilmoitti, ettei se aio puuttua suomalaisyritysten kaupankäyntiin, Kirkon Ulkomaanapu päätti osallistua Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden oikeita alkuperämerkintöjä vaativaan Alkuperä merkkaa -kampanjaan.
Sen alkuunpanija on Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) perustama ekumeeninen kumppanuusohjelma EAPPI ( Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel ). Seurauksena Kirkon Ulkomaanapua syytettiin antisemitismistä.
Yksi EU:n määritysten mukainen antisemitismin muoto on kaksoisstandardi, jossa Israelilta vaaditaan parempaa moraalia kuin muilta.
Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen puolustaa mukanaoloa Alkuperä merkkaa -kampanjassa.
– Teemme kaiken meidän kumppaneidemme pyynnöstä ja yhteistyössä heidän kanssaan. Ei Israel ole erityiskysymys meille, vaan toimimme paikallisten ihmisten oikeuksien puolesta kaikissa toimintamaissamme, Rytkönen sanoo.
– Siirtokuntakysymyksessä lähdemme paikallisesta tulkinnasta – tulkinnasta, jonka mukaan siirtokunnat ovat ihmisten tasa-arvoisen kohtelun vastaisia, eivätkä ihmisoikeudet sillä alueella toteudu. Siirtokuntakysymys koskettaa palestiinalaisten arkea päivittäin.
Tilannetta Länsirannalla on vaikea hahmottaa ilman historiaa. Kenen maata Israel on miehittänyt?
– Vuonna 1950 Jordania liitti YK:n aiemmin kaavailemassa kahden valtion mallissa palestiinalaisille tarkoitetun Länsirannan itselleen. Silloin Jordania antoi palestiinalaisille maansa kansalaisuuden, Hannu Juusola sanoo.
Hänen mukaansa Israel tulkitsee, että se on vallannut kuuden päivän sodassa 1967 Länsirannan Jordanialta, joka miehitti sitä laittomasti. Sen vuoksi Israel perustelee, että sillä on Länsirantaan samanlainen oikeus kuin kenellä tahansa muulla.
– Jordania luopui oikeudestaan Länsirantaan kesällä 1988. Kansainvälinen yhteisö tulkitseekin nykyiset siirtokunnat laittomaksi, sillä Länsirannan katsotaan kuuluvan palestiinalaisille.
Ratkaiseva muutos siirtokuntaideologian historiassa tapahtui kuitenkin vuonna 1977.
– Silloin Israeliin perustettiin maan historian ensimmäinen oikeistohallitus. Syntyi nykyisenkaltainen siirtokuntatyyppi, joka ei enää muistuta kibbutseja vaan nukkumalähiöitä.
– Ne ovat myös keskiluokkaistuneista ja niistä on rakennettu hyvät tieyhteydet Tel-Aviviin ja Jerusalemiin.
Päättyneissä parlamenttivaaleissa Israelin turvallisuuspoliittisena kysymyksenä ei ollut palestiinalaisterrori vaan Iranin ydinaseuhka. Mailla ei ole yhteistä rajaa, mutta niiden suhteet ovat kiristyneet varsinkin Mahmud Ahmadinežadin presidenttikaudella.
Monien muslimienemmistöisten Lähi-idän maiden tavoin myöskään Iran ei tunnusta Israelin valtiota. Asetelma heijastuu myös Israelin ja palestiinalaisten suhteisiin.
– Arabien keskuudessa hyvin tavallinen kansan mielipide on, että holokausti on huijausta, sanoo Hannu Juusola.
– Palestiinalainen kasvatus pyrkii kokonaisuudessaan unohtamaan juutalaisten historian. Vastaavasti juutalainen arkeologia korostaa löytöjä juutalaiselta ajalta.
Vahvojen mielikuvien puristuksessa myös median puolueettomuus on uhattuna.
– Euroopalla on oma kolonialismin historia taakkanaan. Palestiina samastetaan Euroopan aikanaan miehittämiin alueisiin, jolloin Israelin katsotaan nyt edustavan länsimaista kolonialistista miehittäjää.
Jaa tämä artikkeli: