Kestävää lämpöä. Länsi-Pakilassa asuva Matti Enroth esittelee maalämpöpumppua, joka nostaa lämpöenergian talon viereen poratusta lämpökaivosta. Helsingissä on käytössä arviolta jo noin 5 000 maalämpöpumppua.
Lähilämpöä maasta
Yhä useampi pientalo saa lämpöä suoraan maaperästä. Ympäristöystävällinen uusiutuva energiamuoto kasvattaa suosiotaan. Helsingissä maalämmön asentaminen on luvanvaraista.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Sirpa Päivinen
– Olemme maalämpöön koko ajan tyytyväisempiä. Järjestelmä toimii vaivattomasti, ja lämpöä riittää talvipakkasellakin, Matti Enroth kertoo.
Aiemmin 160-neliöisen talon vesikiertoinen patterijärjestelmä lämpeni yösähköllä. Lämmityskustannukset olivat korkeat myös lasten lennettyä pesästä.
– Energian hinnannousu ja käyttöikänsä päähän tullut boileri saivat miettimään muita vaihtoehtoja. Maalämpö oli sekä ympäristö- että kukkaroystävällinen ratkaisu, Enroth kertoo.
Asennustyö kävi nopeasti. Lämpökaivo porattiin päivässä, ja vanhan laitteiston purkuun sekä uuden asennukseen kului kaksi päivää. Suojasäällä lyhyt lämpökatko ei haitannut.
Kokonaisurakka maksoi Enrotheille 18 500 euroa, josta 6 000 euroa saatiin verotuksen kotitalousvähennyksiin. Lisäksi heille myönnettiin 1 500 euroa kaupungin jakamaa valtion energia-avustusta.
Valtio tukee päälämmitysjärjestelmän vaihtoa uusiutuvaa energiaa käyttävään lämmitysjärjestelmään. Maalämpöpumpun tuottamasta lämmöstä noin kaksi kolmannesta on uusiutuvaa energiaa ja kolmannes on tuotettu sähköllä, jota laitteisto vaatii toimiakseen.
– Olen laskenut, että investointi maksaa itsensä takaisin viidessä vuodessa. Viime talven sähkölasku oli 40 prosenttia aiempaa pienempi, Enroth kertoo.
Uusiutuvan energian käyttö pientaloissa on yleistynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Etenkin maa- ja ilmalämpöpumppujen suosio kasvaa huikeaa vauhtia sekä uudis- että saneerausrakentamisessa. Maalämpö valitaan pääasialliseksi lämmitysjärjestelmäksi jo lähes puoleen uudistaloista.
Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen mukaan maalämpöpumppujen myynti kasvoi viime vuonna noin 8 000 kappaleesta 14 000 kappaleeseen eli 72 prosenttia. Ilmalämpöpumppuja myytiin yli 55 000 kappaletta. Kaikkiaan koko maan puoli miljoonaa lämpöpumppua ottavat lähienergiaa Loviisan ydinvoimalan yhden yksikön tuotannon verran eli 3–4 terawattituntia vuodessa.
– Käyttökustannuksiltaan maalämpö on selvästi edullisempaa kuin esimerkiksi kaukolämpö, jota sitä paitsi tuotetaan suurelta osin kivihiilellä, kertoo Mika Manner maalämpöjärjestelmiin erikoistuneesta Senera Oy:stä.
Syvällä maan alla peruskallio säilyy Etelä-Suomessa läpi vuoden noin +8-asteisena, oli helle tai pakkanen. Maalämpöä otetaan talteen lämpökaivosta tai vaakatasoon maan alle vedetystä putkistosta järjestelmässä kiertävän nesteen avulla. Maalämpöpumpun kompressori, höyrystin ja lauhdutin muuntavat maan lämpöenergian talon ja käyttöveden lämmittämiseen soveltuvaan lämpötilaan.
– Periaate on sama kuin jääkaapissa, joka siirtää kaapin sisältä turhan lämmön ulkopuolelle, Manner vertaa.
Ulkoilman lämpöenergiaa hyödyntävä ilmalämpöpumppu puolestaan ei riitä Suomen oloissa pääasialliseksi lämmitysjärjestelmäksi, mutta kesällä se on suosittu viilentäjä.
– Maalämmön yhteydessä tulee huomattavasti edullisemmaksi investoida maaviileäjärjestelmään, etenkin hyvin eristetyissä ja kesällä kuumenevissa uudistaloissa, Manner neuvoo.
Energian ja materiaalien tehokasta ja kestävää käyttöä edistävästä asiantuntijayritys Motivasta arvioidaan, että pientalorakentajat ovat entistä kiinnostuneempia kestävistä energiaratkaisuista ja energiansäästöstä. Maalämpöpumppujen suosion taustalla ovat muun muassa vesikiertoisen lattialämmityksen yleistyminen uudistaloissa, laitteiden tekninen kehitys, energian hinnan nousu ja alhainen korkotaso.
– Pääkaupunkiseudun tiheimmillä taajama-alueilla maalämmön käyttö on tosin hieman vähäisempää. Se johtunee pienemmästä talokoosta, pienten tonttien teknisistä rajoituksista ja kaukolämmön yleisyydestä. Joillakin tonteilla porauslupaa ei saa esimerkiksi kaupungin maanalaisten rakennelmien vuoksi, kertoo Motivan asiantuntija Sami Seuna .
Aurinkoenergian käyttö puolestaan on Suomessa vielä suhteellisen harvinaista, vaikka senkin määrä on kasvanut. Pieniä järjestelmiä on lähinnä mökkikäytössä, isompia asennetaan vakituisen asumisen käyttöön melko vähän.
– Aurinkokeräimiä hyödynnetään lähinnä öljylämmityksen yhteydessä. Kiinnostusta on, mutta alalle tarvittaisiin vakiintuneempaa liiketoimintaa. Lisäksi kokonaisinvestointi on edelleen melko suuri, vaikka keräimien hinnat ovat laskeneet selvästi viime vuosina, Seuna kertoo.
Aurinkoenergian saanti Suomessa on vuositasolla lähes Keski-Euroopan luokkaa, mutta talvella aurinkoenergiaa saadaan vähän, kesällä taas jopa yli tarpeen.
– Kannattavinta olisi, jos ylijäämäaurinkosähkön voisi myydä sähköverkkoon tai jakaa asuinalueella. Sähköyhtiöt ottavat sitä tarvittaessa vastaan, mutta siitä ei Suomessa vielä makseta korvausta, Seuna kertoo.
Jaa tämä artikkeli: