Lähiluonnon puolustaja
Kaavoituskatsaukseen tutustuminen havahdutti Pirjo Itkosen puolustamaan Espoon lähimetsiä.
Aikainen linja-auto kiitää Länsiväylää pitkin kohti Helsinkiä. Yksi matkustaja seuraa maisemaa silmä tarkkana. Suomen luonnonsuojeluliiton yritysyhteistyövastaava Pirjo Itkonen on bongannut työmatkansa varrelta jo viisi kyhmyjoutsenpariskuntaa.
Itkosen olohuoneen seinällä on hänen avomiehensä Micaelin ottamia valokuvia kenialaisista leijonista. Tv-tasoa koristaa puusta tehtyjen pienten hyeenakoirien lauma.
Kyse ei ole vain matkamuistoista. Sekä leijonat että hyeenakoirat liittyvät pariskunnan tukemiin ruohonjuuritason luonnonsuojeluhankkeisiin.
”En saanut luonnonsuojelua äidinmaidosta. Kaikki lähti siitä, kun muutin Espooseen 12 vuotta sitten”, hän sanoo.
Muutettuaan Espooseen Itkonen alkoi tutustua kävellen lähiympäristönsä luontoalueisiin. Sitten postiluukusta kolahti jotakin pysäyttävää. Kaavoituskatsauksesta kävi ilmi, että kiihtyvä rakentaminen peittää hyvää vauhtia Espoon metsä- ja viheralueita.
”Olen sellainen ihminen, että rupean toimimaan, kun koen jonkun asian tärkeäksi”, Itkonen toteaa.
Itkonen soitti Suomen luonnonsuojeluliittoon. Sieltä neuvottiin ottamaan yhteyttä Stephen Venniin, joka on Espoon ympäristöyhdistyksessä vaikuttava kaupunkiekologi. Itkonen lähti mukaan yhdistyksen toimintaan ja joutui kylmiltään mukaan tiukkoihin kamppailuihin.
Kauklahden Näkinmetsän ydinalueista käytiin monta vuotta jatkunut kädenvääntö, joka ratkesi vasta ylimmässä oikeusasteessa luonnonsuojelijoiden hyväksi. Korkein hallinto-oikeus linjasi, että viheralueiden muodostama yhteys Nuuksiosta merelle saakka tulee säilyttää toimivana ja riittävän leveänä.
”Näkinmetsä on tärkeä osa tätä yhteyttä”, Itkonen selittää.
Taustaltaan Itkonen sopii huonosti luonnonsuojelijan muottiin. Hän on kouluttautunut markkinointialalle ja tehnyt suurimman osan työurastaan bisnesmaailmassa.
Itkonen on muun muassa asunut viisi vuotta Lontoossa ja toiminut vientisihteerinä puutavaraviennin palveluksessa. Viimeisin bisnesalan työpaikka oli Suomen Reutersilla, jossa hän vastasi talousraportoinnista emoyhtiölle.
Reutersin uudelleenorganisointi tarjosi mahdollisuuden uuteen alkuun. Itkonen sai mahdollisuuden jatkaa töitä ulkomailla, mutta valitsi mieluummin irtisanomispaketin.
Syksyn 2005 kuukaudet kuluivat luonnonsuojeluun liittyvissä vapaaehtoistöissä. Sitten Itkonen sai tärkeän puhelun. Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen tarjosi työtä järjestön vesiensuojelukampanjassa.
Viime vuodet Itkonen on ollut tiiviisti mukana muun muassa saimaannorpan suojelutyössä.
”Teen varainhankintatehtäviä ja rakennan kampanjoille asiapohjaa. En ole kouluttautunut ympäristöalalle, mutta luen paljon luontoa käsittelevää kirjallisuutta ja seuraan tiiviisti luonnon tilaan liittyvää raportointia. Tietämyksestä on apua, kun lähestyn mahdollisia yhteistyökumppaneita”, Itkonen sanoo.
Sekä työssään että varsinkin Espoon ympäristöyhdistyksen tehtävissä Itkonen on kohdannut luonnonsuojelun vastaisia asenteita. Itkosen mukaan monet kaupungin luottamushenkilöt ja johtavat virkamiehet moittivat luonnon puolustajia kehityksen vastustamisesta ja maankäyttösuunnitelmia hidastavasta kiusanteosta.
Itkonen ei hyväksy ”nimby-ihmisen” eli kaikkea vastustavan hankalan naapurin leimaa.
”Valitamme vain silloin, kun siihen on hyvät perusteet ja pykälät ovat puolellamme. Emme vastusta rakentamista, mutta katsomme, että maankäytössä täytyy ottaa selkeästi huomioon myös luontoarvot”, Itkonen vakuuttaa.
Ympäristöyhdistyksen aktiivina Itkonen on kiertänyt Espoon keskuspuiston metsiä luontoasiantuntijoiden kanssa. Vielä joitakin vuosia sitten kaupungin virallisissa luontoselvityksissä pidettiin todennäköisenä, että keskuspuiston alueella ei ole liito-oravia.
”Kuitenkin niitä löytyy keskuspuistosta useasta paikasta. Muulloinkin yhdistys on paikannut puutteita, kun kaupunki ei ole tehnyt maankäyttösuunnitelmien taustalle tarvittavia selvityksiä.”
Valitusprosessien myötä ”kiistalajiksi” leimautunut liito-orava on Itkosen mukaan tärkeä sateenvarjolaji, jonka esiintyminen on merkki metsäluonnon hyvinvoinnista.
”Usein kyseessä on myös ihmisen kannalta tärkeä virkistysalue”, hän lisää.
Itkosen mukaan rakennusyhtiöt ja niiden palkkaamat konsultit saavat usein tahtonsa läpi Espoon kaavoituksessa, ja se tarkoittaa rakentamista raskaimman kautta.
Lähitulevaisuuden luontokysymyksistä Itkonen nostaa esiin Espoonväylän rakentamissuunnitelman, joka pirstoisi arvokkaita viheralueita. Itkosen mukaan väylä tulisi vetää ainakin kriittisimmiltä kohdiltaan maanalaiseen tunneliin.
”Eläinten kulkuyhteyttä varten suunnitellaan 50 metrin levyistä vihersiltaa, mutta se on lähinnä kosmeettinen myönnytys, joka ei poista väylän aiheuttamia merkittäviä haittoja keskuspuistolle ja sen reuna-alueille.”
Kun Pirjo Itkonen ei tee palkka- tai vapaaehtoistyötä luonnon puolesta, hän nauttii metsissä kävelemisestä ja luonnon ilmiöiden tarkkailusta.
Luonnossa kulkiessaan Itkonen ei säntäile ympäriinsä sykemittaria vilkuillen, vaan istuu kannon nokkaan, katselee ja kuuntelee ympäristöään.
”Silloin voin tuntea yhteyden. Olen osa luontoa, en jokin irrallinen kappale, joka elää täällä vain omaa elämäänsä.”
Linnut tuovat luonnon Kukkumäessä asuvan Itkosen pihapiiriin saakka.
”Pihan yli lentävä palokärki ja lähistöltä kuuluvat korppiparin äänet kertovat, että lähimetsässä on jotakin merkittävää.”
Kuka?
Pirjo Itkonen, 51, on Suomen luonnonsuojeluliiton yritysyhteistyövastaava ja Espoon ympäristöyhdistyksen hallituksen jäsen.
Harrastukset
Luonnonsuojelu, lukeminen, käveleminen.
Elämänohjeet
Pysy sanojesi takana. Älä ajattele, että teoillasi ei ole merkitystä. Jokainen pystyy tekemään jotakin.
Jaa tämä artikkeli: