Sari Kujala käy viikottain lenkillä näkövammaisen ihmisen kanssa. Molemmat ovat reippaan ulkoilun ystäviä ja kolmekin tuntia voi kulua metsässä. Kuva: Jukka Granström
Lähimmäiseksi lenkkipolulle
Nelikymppinen Sari Kujala näki kolmisen vuotta sitten lehdessä artikkelin seurakunnan vapaaehtoistyöstä.
Hänen elämäänsä oli juuri alkanut vapautua tilaa uudelle sosiaaliselle harrastukselle. Tutkijana työskentelevän Kujalan poika oli alkanut jo kulkea itse harrastuksissaan, ja suku ja ystävät asuivat kaukana. Lehtijuttu antoi idean käydä diakonin puheilla.
”Kyselin, tarvitsisikohan joku ehkä reipasta lenkkiseuraa. Olen ahkera lenkkeilijä ja ajattelin, että itsekin voisin laajentaa espoolaista tuttavapiiriäni”, hän kertoo.
Diakoni Tarja Huttunen oli Sarin löytymisestä riemuissaan. Näkövammainen Sarin ikäinen nainen, joka ei tässä jutussa halua nimeään esiin, oli kertonut diakonille toiveestaan päästä uusille poluille ja metsäteille. Avuksi toivottiin samanikäistä ihmistä.
”Tarvitsen liikkuessani kartturia ja ympäristön kuvailutulkkia. Ilman apua minulla ei ole mahdollisuutta lähteä vieraaseen metsään”, nainen kertoo.
Vaikka koulutettu opaskoira antaa liikkumisen vapautta, se ei osaa kertoa, millaiseksi maasto muuttuu ja mitä on otettava huomioon.
”Meillä on Sarin kanssa paljon yhteistä: olemme puheliaita ja ikäkin yhdistää. Jos saa tarvitsemansa avun lisäksi sielunsisaren, silloin yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi”, hän sanoo.
Myös opaskoira rentoutuu lenkeillä, sillä se saa olla metsässä vapaana ja kerrankin ilman oppaan velvollisuuksia. Naiset ovat huomanneet, että se tietää olevansa lomalla, kun Sari on mukana.
Sari Kujalasta tuli seurakunnan välittämä ystävä diakonin antamalla ja näkövammaisen omalla perehdytyksellä. Nyt hän aikoo kuitenkin osallistua myös lähimmäispalvelun kurssille.
Auttaminen on merkityksellistä ja antaa omaan elämään sisältöä. Ulkoileminen yhdessä nostaa mielialaa ja on terveellistä. Tietenkin aikojen pitää olla joustavia silloin, kun on työ ja perhe lisäksi.
Kujala uskoo, että vapaaehtoistoiminnassa voisi olla uuden yhteisöllisyyden siemen.
”Esimerkiksi iäkkäiden ihmisten suurin ongelma taitaa Espoossa olla yksinäisyys. Yhteiskunnassa on selvästi tarvetta löytää uusia tapoja olla yhdessä. Vapaaehtoistyöstä voisi tulla yksi sellainen.”
Sinustako lähimmäinen?
Lähimmäispalvelu on seurakunnan välittämä ystäväpalvelu. Lähimmäispalvelijaksi kaivataan tavallisia ihmisiä tekemään yksinäisten tai apua tarvitsevien kanssa arkisia asioita. Lähimmäispalvelijan tehtäviin eivät kuulu kotityöt.
Kurssilla voit tutustua asiaan ja pohtia omia ajatuksiasi. Siellä käsitellään vapaaehtoistyön periaatteita, käytäntöä, vuorovaikutusta sekä vaikeiden tilanteiden kohtaamista.
Lähimmäispalvelun kolmipäiväinen peruskurssi järjestetään lauantaina 2.3. kello 9.30–15, torstaina 7.3. klo 17–20 ja torstaina 14.3. klo 17–20 Soukan kappelissa, Soukankuja 3.
Kurssimaksu on 10 euroa.
Ilmoittautuminen 25.2. mennessä Minna Maijanen, p. 040 705 3358, s-posti minna.maijanen@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: