Kuva: Matti Karppinen
Lähimmäisenrakkauden vaikeus
Kuinka aidosti olemme valmiita kantamaan huolta myös niistä lähimmäisistä, jotka eivät ole lähtöisin omasta maanosastamme ja kulttuuripiiristämme?
Raamatun lähetyskäsky koskee maailman kaikkia ihmisiä. Siinä on meille jokaiselle kristitylle haastetta kerrakseen. Myös suomalainen lähetystoiminta ulottuu eri maanosiin kaikkialla maailmassa.
Olin 1960-luvun puolivälissä Yleisradion radiotoimittajana valmistautumassa selostusmatkaan Etelä-Afrikkaan ja sen suojelualueelle Ambomaalle, nykyiseen Namibiaan.
Matka jäi valitettavasti tekemättä, mutta Ambomaa on ollut usein mielessä kuluneet 50 vuotta.
Kysymys tänä päivänä kuuluu, kuinka aidosti olemme valmiita kantamaan huolta myös niistä lähimmäisistä, jotka eivät ole lähtöisin omasta maanosastamme ja kulttuuripiiristämme? Julkinen keskustelu tästä asiakokonaisuudesta kylmää välillä hyvinvointi-Suomessakin.
Sanomme usein olevamme suojaisessa lintukodossa Suomessa. Puheistamme voisi kuvitella, että kaikilla on maassamme hyvä olla. Pintaa raapaisemalla havaitsee kuitenkin pian, että keskinäinen yhteisvastuu on kovin pinnallista. Asetamme toinen toisillemme mitä moninaisimpia kynnyksiä.
Erilaisen lähimmäisen hyväksyminen on kovan työn takana. Siedämmekö erilaisen ulkomuodon ja vieraskielisen taustan omaavien yhtäläisen olemassaolon oikeutuksen kuin omamme? Avoimeksi jääviä kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia niihin.
Tuleeko olla hyväntekijä päästäkseen meidän keskinäiseen piiriimme? Ja sama kysymys on esitettävissä siten, onko pahantekijällä koskaan mahdollista kokea lähimmäisenrakkautta vai onko hänet ja hänen sukunsakin tuomittu sukupolvien ajaksi?
Kattaako lähimmäisenrakkautemme vain samoin ajattelevat? Kestämmekö sitä, että joku asettaa toimintamme kyseenalaiseksi?
Kiihkoilemme helposti omien näkökantojen puolesta rohkenematta asettua muiden arvioitaviksi. Peitämme epävarmuutemme ylimielisen itsekkyyden alle. Sallimmeko esimerkiksi lasten esittää vapaasti kiusallisia kommentteja?
PS. Lähimmäisenrakkaudesta on lyhyt matka anteeksiantamiseen. Samat vaikeudet tulevat eteen näiden molempien kristinuskon perusperiaatteiden kohdalla. Huulet kyllä puhuvat niistä, mutta riittääkö rohkeutemme toimia arkielämässä niiden mukaisesti.
Kirjoittaja on kulttuurineuvos
jouni.mykkanen@netti.fi
Jaa tämä artikkeli: