Lähiön momokodissa on hyvä asua
Kuva: Esko Jämsä

Kuva: Esko Jämsä

Lähiön momokodissa on hyvä asua

Kaupungin kasvo: Katja Lindroos

Suuri osa helsinkiläisistä asuu momokodissa, vaikkei itse sitä tiedä. Siis millaisessa?

– ”Momo” tarkoittaa 1950-, 1960- ja 1970-luvulla rakennettuja kerros- ja rivitaloja. Lyhenne viittaa moderniin ja vaatimattomaan, modern & modest, selventää termin äiti, toimittaja, tutkija ja yrittäjä Katja Lindroos.

– Momo on arkinen tyyli. Sotien jälkeen tarvittiin nopeasti hyviä koteja ihmisille. Kaupungistuminen alkoi toden teolla, ja syntyi valtava rakennusbuumi.

Vuosikymmenillä on omat ominaispiirteensä. 50-lukuun kuuluvat Lindroosin mukaan ”tarkat, tarkat neliöt” eli tilankäytön ääritehokkuus. Kaikki lapsiperheet eivät innostu tämän ajan asunnoista, koska ne tuntuvat ahtailta. Vuosikymmenen imago on kuitenkin sympaattinen.

Ankarammalla 60-luvulla elementtirakentaminen löi läpi, ja asunnoista tehtiin tilavampia. Karut ja karkeat betonipinnat synnyttivät tyylinimen betonibrutalismi.

70-luvulla rakennetuissa asunnoissa ei ole nähty paljonkaan hyvää. Lindroos kyllä arvostaa niitäkin. Energiakriisi jakaa vuosikymmenen selkeästi kahtia: esimerkiksi panoraamaikkunat muuttuivat pieniksi ”ampuma-aukoiksi”.

Momotyyli näkyy sekä asunnoissa että asuntoalueella, rehellisissä kunnon lähiöissä. Katja Lindroos on elänyt onnellisen melukylämäisen lapsuuden ”hemmetin makeessa” Olarissa ja asunut aikuisena muun muassa Puotilassa. Hän on aikanaan käsikirjoittanut Ylelle 10-osaisen lähiösarjan, ja nytkin hänen silmiinsä syttyy lämmin loiste lähiöistä puhuttaessa.

– Suomalaiset lähiöt ovat sympaattisia, vihreitä ja inhimillisiä. Ne ovat varsinaisia ”muumilaaksoja” verrattuna muun maailman kerrostaloviidakoihin, Lindroos oikoo mielikuvia.

Vanhanaikaisiin mielikuviin törmää silti helposti. Lindroos kertoo yrittäjästä, joka oli muuttamassa Pihlajamäkeen. ”Mitä teille on tapahtunut, oletteko jääneet työttömiksi?”, kauhisteli lähipiiri.

Viime syksyn Helsinki Design Weekille Lindroos järjesti momo-kävelykierroksia Laajasalossa, Roihuvuoressa ja Vuosaaressa. Tänä vuonna kierroksia on kahtena viikonloppuna. Niihin mahtuu väkeä, mutta kunkin kierroksen päättävälle kotivierailulle otetaan ymmärrettävästi vain 12 henkilöä.

– Tutustumisesta ja silmien avaamisesta lähtee arvostus. Mennään yhdessä katselemaan alueita ja ollaan uteliaita! Minua kiinnostavat ihmisten reaktiot ja tämän päivän näkökulma näihin lähiöihin.

– Eihän lähiö enää ole oma saarekkeensa tai ”meidän pikku elementtitalokokoelma”. Lähiöt ovat normaalia kaupunkia, vaikka metsälähiöitäkin on vielä.

Silti lähiöissä on paljon työtä tehtävänä. On rakennuskantaan liittyvät haasteet – 1970-luvun talot kaipaavat jo peruskorjausta – sekä ekologiset ja sosiaaliset haasteet. Monikulttuuristuminen alkaa lähiöistä.

– Tarvitaan rohkeutta tarttua ikävämpiinkin asioihin. Suurin vihollinen ei ole rahan puute, vaan välinpitämättömyys, näkee Katja Lindroos.

P.S. Asun 50-luvun lopun momokodissa vuokralla. Olen asunut perheeni kanssa viimeiset 13 vuotta joko 50-luvun tai 60-luvun talossa.

Nautin kauniisti korjatuista kerrostaloista. Välittäminen näkyy laatuna.

Ihmettelen sitä, miten heti sotien jälkeen pystyttiin rakentamaan niinkin laadukkaasti kuin tehtiin. Silloinhan oli pulaa kaikesta.

Eira Serkkola
Helsinki Design Weekin momokierrokset: la–su 6.–7.9. ja 13.–14.9. klo 14. Tapiola, Herttoniemi, Maunula ja Munkkivuori-Niemenmäki.
www.momokoti.fi

Jaa tämä artikkeli: