
Kevätkiista. Ayrshire ja brown swiss -lehmät selvittivät arvojärjestystään laidunkauden alkajaisiksi Viikin tutkimus- ja koetilalla.
Laidunkauden avaus
Helsingissä pääsee monessa paikassa syöttämään voikukkia vasikalle tai rapsuttamaan lammasta.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuvat Esko Jämsä
Sorkat lensivät ilmaan, kun raskastekoiset lehmät pukittelivat ja mölisivät kesälaitumelle Viikin opetus- ja tutkimustilalla viime lauantaina.
Munkkiniemeläinen Vilja Kärkkäinen, 2, pomppi ja ammui aidan toisella puolella.
– Isi, mistä maito tulee lehmästä?
– Se tulee utareista, Mikko Kärkkäinen selitti.
https://www.youtube.com/watch?v=pRd3wvv4zQY
Suurin osa Viikin märehtijöistä on Suomen valtarotua, punavalkeaa ayrshirea. Laumasta voi bongata myös ison mustavalkean holsteinin, pienen vaaleanruskean jerseyn sekä ruskeanharmaan brown swiss -naudan. Kotimaisia rotuja edustaa yksi pieni punaruskea länsisuomenkarjan lehmä.
Lypsylehmät ulkoilevat säästä riippuen syyskuulle ja nuori karja lokakuulle asti. Laitumet ovat Koetilantie 5:ssä sijaitsevan tilan läheisyydessä. Yli puolivuotias nuoriso saa ulkoilla yölläkin.
|
Lehmäretkellä. Vilja Kärkkäinen matkasi Munkkiniemestä Viikkiin katsomaan lehmien pääsyä kesälaitumelle vanhempiensa Outi Vanharannan ja Mikko Kärkkäisen kanssa. |
Aikuiset lehmät suhtautuvat katsojiin yleensä välinpitämättömästi. Vasikat kokeilevat herkemmin, ovatko voikukat herkullisempia aidan toiselta puolen ojennettuina.
Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen 150–170-päinen karja on tutkimuseläimiä. Viiden lehmän kylkeen on leikattu nyrkinmentävä reikä, jonka päällä on tulppa. Miksi ne eivät ole laitumella?
– Pötsiavannelehmillä on ruokintakoe kesken, joten niiden pitää pysyä vielä navetassa, johtaja Miika Kahelin kertoo.
Kun lehmät on nähty, retkeä voi jatkaa pellonreunan arboretumiin eli puulajipuistoon. Lintutorneista saattaa näkyä ruovikossa laiduntavia kyyttöjä.
Karitsa työntyy ruokintakaukaloonsa rapsuteltavaksi Haltialan tilalla. Kolmevuotias ihmislapsi työntää sormensa tiukkoihin kiharoihin.
Varttia myöhemmin lapsen silittelykiintiö täyttyy ja hän siirtyy kalkkunahäkin eteen miettimään, onko nahkapää söpö vai ei. Nokan päällä roikkuu kumma nahkasuikale, mutta toisaalta pää on vaaleanpunainen. Ulkotarhassa uinuva ylämaankarjan ruskea vasikka muistuttaa pörröistä karhunpentua.
Toukokuussa kotieläimiä näkee eläinsuojassa arkisin kello 18–20 ja viikonloppuisin kello 11–18. Kesäkuun alussa eläimet siirtyvät ulkoaitauksiin. Helsingin kaupungin omistama tila sijaitsee Vantaanjoen varrella Tuomarinkylässä osoitteessa Laamannintie 17.
Kahvila-ravintola Wanha-Pehtoori on auki päivittäin ainakin kello 9–16, kesäiltaisin pidempään. Pihalla saa grillata omia eväitä. Polttopuita myydään pihakioskissa.
Kahvilan takana kasvaa puunvänkyröitä kiipeiltäviksi sekä kasvuston muodostamia lehtimajoja salapaikoiksi.
Lapsi harjaa villavaa kylkeä Fallkullan kotieläintilalla, Malminkaari 24. Suomenlammas seisoo kärsivällisesti paikallaan.
Fallkullassa on myös hevonen, poneja, maatiaiskanoja, lapinlehmiä, sikoja, ankkoja, suomenvuohia ja kaneja. Siellä suojellaan kotimaisia alkuperäisrotuja.
Pieni valkea lapinlehmä jää maidontuotannossa isompien rotujen jälkeen. Se on kuitenkin älykäs eläin. Fallkullan lehmät on opetettu vetämään kärryjä.
Kaikki pääsevät katsomaan eläimiä, mutta aitauksiin saa mennä vain ohjaajan luvalla. Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen tilalla järjestetään toimintaa 9–17-vuotiaille.
Lasten ja nuorten työnjako alkaa karsinoiden putsaamisella. Sen jälkeen voi päästä vaikka harjaushommiin tai hyppyyttämään vuohta agility-radalla.
Tila on auki yleisölle vielä tällä viikolla keskiviikosta perjantaihin kello 10–18 ja sunnuntaina kello 10–15. Kesäaukioloajat päivitetään verkkosivuille fallkulla.munstadi.fi.
Pitkospuut puhkovat korkeaa linturuovikkoa, joka on kesällä täynnä sirkutusta. Sudenkorennot syöksähtelevät ohi Vanhankaupunginlahden suojelualueella.
Ensimmäinen etappi on Lammassaari, jossa ei nimestään huolimatta asu lampaita. Reitti kulkee kesämajojen ohi toisille pitkospuille, jotka vievät uuden ruovikon halki Kuusiluotoon. Siellä on kyltti: ”Sulje portti, saaressa lampaita”.
Mutta missä ne ovat? Saaren laki on keto-orvokkien koristamaa avokalliota, jossa näkyy siellä täällä lampaan papanoita. Rannan lehtometsästä kuuluu vaimeaa määkinää.
Eväiden kaivelu saa kolme lammasta kävelemään metsästä. Niitä ei saa kuitenkaan syöttää, ettei liikaruoasta tule ähkyä.
Lampaat asuvat saaressa kesäkuun alusta lokakuulle, jotta se pysyy aukeana laidunmaisemana.
Saaren eteläpuolella avautuu näkymä Vanhankaupunginlahdelle ja kasvavaan kaupunkiin. Arabianrannassa nostokurjet nousevat kerrostalojen ylle. Laituri sopii onkimiseen, ja voi siitä uidakin.
Kuusiluotoon on runsaan kilometrin kävely Vanhankaupunginlahden Matinsillalta, jonka luokse pääsee pyörällä tai autolla.
Lauma ryntää aamulla vastaan Mustasaaren lammashaassa. Määkinä yltyy, kun hoitaja saapuu lampaiden aamupalan kanssa. Hän antaa lasten jakaa näkkileivät.
– Yleensä lampaat tykkäävät rapsuttelusta, mutta persoonallisuuseroja on, kertoo vastaava toiminnanjohtaja Leena Miettinen.
Helsingin seurakuntien kesäpaikassa Mustasaaressa näkee myös kanoja ja kaneja. Seurasaarenselällä sijaitsevassa saaressa on lisäksi lapsille sopivan matala uimaranta, jonka vieressä on leikkipuisto. Hiljainen luontopolku sopii pienimpien vaunupäiväunille. Ravintola-kanttiinin merinäköalapöydässä voi nauttia valtavan korvapuustin kahdella eurolla.
Mustasaari avautuu 3. kesäkuuta, ja eläimet tulevat kesäkuun alkupuolella. Lautta liikennöi Taivalsaaresta.
Muuallakin Helsingissä saattaa nähdä kesällä kotieläimiä. Erilaisia eläimiä pääsee silittämään, syöttämään ja harjaamaan esimerkiksi Lasten Seurasaari -tapahtumassa Antin aukiolla sunnuntaina 25.5. kello 11–15. Juhannuksen jälkeen Seurasaareen tulee todennäköisesti lampaita muutamaksi viikoksi.
Jaa tämä artikkeli: