Puistolan kirkon eteisessä viisi pikkumiestä riisuu talvitamineitaan. Päivi Ahmaoja on laittanut kerholaisille valmiiksi naulausalustat, ja pojat tarttuvat tottuneesti vasaroihinsa. Tämä maanantai alkaa mukavasti.

Kerho onkin yksi kotihoidossa olevien lasten viikon huippuhetkistä: mahdollisuus nauttia ikätovereiden seurasta, mukavasta tekemisestä ja ohjaajan huomiosta. Nyt ei ole pikkusisarusta leikkejä sotkemassa.  

Päiväkerhoja löytyy useimmista Helsingin seurakunnista. Nyt alkaa haku syksyllä alkaviin kerhoihin. Kerhojen koot, kokoontumistiheydet ja kestot vaihtelevat. Toisessa seurakunnassa samanikäisten kerhoryhmä on kerran viikossa, toisessa ryhmiä on joka arkipäivä. Kaikki halukkaat pyritään ottamaan mukaan.

Päivi Ahmaoja on toiminut Malmin seurakunnan lastenohjaajana neljä vuotta. Sitä ennen hän oli tehnyt pitkän päivätyön kunnallisessa päivähoidossa.

– Seurakunnassa minua on ilostuttanut se mieletön ammattitaito, innovatiivisuus ja itsensä kehittäminen, joka lastenohjaajilla on. Tähän työhön ei leipäännytä.

– Parhaimmillaan kerho yhdistää samassa elämäntilanteessa olevia perheitä ja rakentaa yhteisöllisyyden tunnetta. Perheiden tukiverkot vahvistuvat, kertoo Ahmaoja.

Neljävuotias Ukko Punkari on käynyt päiväkerhoa jo vuoden. Äiti Anni Punkari on huomannut, että poika tarvitsee ikäistensä seuraa. Hänestä Ukon on hyvä harjoitella olemaan muidenkin aikuisten kuin omien vanhempien kanssa.

– Ryhmä voisi kokoontua kaksi ja jopa kolmekin kertaa viikossa. Silloin siitä olisi jo apua lapsiperheen arkeen. Pääsisin asioille vain yhden lapsen kanssa. Meillä muualta muuttaneilla kun ei ole täällä isovanhempia, jotka auttaisivat lasten hoidossa.

Leena Iivarinen, 3-vuotiaan Oton äiti, toivoo, että päiväkerhoista tiedotettaisiin perheille aiempaa useammin.

– Nykyisellään vain kolmivuotiaiden vanhemmille lähetetään mainoskirje. Sen jälkeen kai oletetaan, että asia pysyy muistissa.

 

Seurakuntien päiväkerhotoiminta kerää enää hyvin vähän lapsia. Helsingissä tavoitetaan alle 10 prosenttia päiväkerhoikäisistä. 

– Vaikka vanhempi hoitaisi pienempää kotona, isompi sisarus jatkaa usein päiväkodissa. Taustalla lienee huoli päiväkotipaikan menetyksestä. Tämä tuntuu olevan erityisesti pääkaupunkiseutulainen ilmiö, kertoo varhaiskasvatussihteeri Päivi Vuorelma Helsingin seurakuntayhtymästä. 

Vuorelma haastaa pohtimaan seurakuntien varhaiskasvatustoimintaa kokonaisuutena. Kokoavan toiminnan lisäksi tulee kehittää uusia toimintatapoja ja yhteydenottomuotoja, joiden myötä lapsiperheet saavat tilaisuuden pohtia elämän arvoja ja suuria kysymyksiä. Hienoa olisi, että perheiden toiveet tulisivat seurakuntien työntekijöiden tietoon.

Toissa vuonna alkaneessa Pienelle parasta -hankkeessa tehdään tämäntyyppistä työtä. Perheitä, joihin on juuri syntynyt lapsi, lähestytään kirjeitse, materiaalein ja kutsuin. Jatkossakin mietitään, millä uusilla tavoilla seurakunta voisi tukea perheitä lapsen kasvaessa.

Samaan aikaan Helsingin kaupunki lisää omia kerhopaikkojaan. Jos lapsi ei välttämättä tarvitse koko- tai puolipäivähoitoa esimerkiksi vanhemman ollessa hoitovapaalla, useasti viikossa kokoontuva kerho on hyvä vaihtoehto. Kaupungilta kerrotaan, että lapsen päiväkotipaikkaa ei tarvitse luovuttaa pois, sillä hoidon voi keskeyttää jopa kahdeksi vuodeksi. Paikan saa samasta päiväkodista, kun hoito on taas tarpeen.

Mutta voiko seurakunnan kerho korvata monien lapsiperheiden suosimaa osa-aikaista päiväkotihoitoa? Tai voisiko seurakunta jopa tehdä yhteistyötä kerhojen järjestämisessä kaupungin kanssa, kuten iltapäivähoidossa tehdään?

– Päivähoito ja päiväkerho ovat eri toimintoja, joiden ei ole syytä kilpailla keskenään, sanoo Päivi Vuorelma.

– Mutta jos vanhemmat kiinnostuvat päiväkerhoista enenevässä määrin, niin uskon, että seurakunnat ottavat mieluusti haasteen vastaan.

 

Haku syksyllä alkaviin seurakuntien päiväkerhoihin alkaa 10.3. Ohjeet löytyvät Kirkko ja kaupungin Seurakunnissa tapahtuu -palstalta ja kunkin seurakunnan www-sivuilta.