Lajien synnystä ja jatkumisesta
Mauri Eronen esittää (K&k 7.1.) evoluutioteorian yleisenä väittämänä, että vanhempien välittämät geenit ovat evoluution pohja.
Ennen kaikkea ne ovat kuitenkin jokaisen lajin jatkumisen pohja. Eronen uskoo, että geenit muuntuvat olosuhteiden mukaan. Tähän mielipiteeseen yhdyn, koska se on tieteellisesti tutkittu tosiasia. Sen voi myös tavallinen ihminen nähdä elävässä elämässä. On olemassa disaktivoituneita geenejä tai dominoivien geenien niin sanottuja resessiivisiä alleeleja eli peittyviä vastingeenejä, valmiina luonnon muutosten varalle. Luomakunnan Luoja on ollut muutoksiinkin varautunut!
Tästä on eräänä tieteellisesti tutkittuna esimerkkinä perhonen, joka teollisen aikakauden alussa eräässä Englannin hiiltä käyttäneessä kaupungissa muuttui värikkäästä mustaksi. Lajin sisällä voi tapahtua suuriakin muutoksia. Toinen esimerkki on kenen tahansa nähtävissä: eri koirarodut, joiden ääripäätkin voivat edelleen saada jälkeläisiä, ja nämä jälkeläiset edelleen hedelmöittyä. Mutta raja tulee jossain eteen. Hevosen ja aasin risteytys synnytti muulin, mutta itse muuli ei voi hedelmöittyä. Tämä näyttäisi osoittavan, että hevonen ja aasi ovat eri lajeja, tai ainakin juuri ja juuri sillä rajalla.
Kaisa Tuuli Lawson
genetiikan harrastaja
Jaa tämä artikkeli: