null Lajinsisäinen peto

Lajinsisäinen peto

Ylilääkäri Hannu Lauerma vähätteli psykopatian merkitystä (VL 24.9.), kuten hänelle Ota kantaa -palstalla huomautettiin (VL 1.10.).

Psykopatia persoonallisuushäiriönä ei Lauerman mukaan ole yleinen, vaan diagnoosi sopii ehkä parille sadasta. Moninkertaisiakin lukuja on esitetty. Erään tutkimuksen mukaan Suomen väestöstä on psykopaatteja kuusi prosenttia: 8,1 % miehistä ja 3,8 % naisista. Jokaiseen koululuokkaan riittää siten vähintään yksi, joka pilaa toisten elämän.

Vankiloissa istuvista arviolta jopa 60 prosenttia on psykopaatteja — rikollisen tekee psykopaattinen persoonallisuus. Psykopaatin riski syyllistyä murhaan on kaksikymmenkertainen normaaliväestöön verrattuna.

Oikeuspsykiatrian emeritusprofessorin Panu Hakolan mukaan maassamme viime vuosikymmeninä harjoitettu sosialistinen kriminaalipolitiikka torjuu kokonaan sen mahdollisuuden, että rikollisessa itsessään saattaa piillä jokin tekijä, joka aiheuttaa rikollisuuden.

"Vankiloissa on vain murto-osa psykopaateista. Muut ’menestyvät’ vapaina ja ajavat omia etujaan mm. yrityselämässä, politiikassa, uskonnollisissa yhteisöissä, vapaaehtoisjärjestöissä sekä internetissä." Lainaus on Robert D. Haren ja Paul Babiakin kirjan Käärmeet liituraidassa — psykopaatit työelämässä takakannesta.

Harelta on suomeksi julkaistu myös kirja Ilman omaatuntoa, jonka nimi kuvaa sattuvasti psykopaattisen persoonallisuuden keskeistä piirrettä. Hare kirjoittaa: "Kyseessä on itsekeskeinen, tunteeton, säälimätön ja omaatuntoa vailla oleva ihminen. Hänellä ei ole myötäelämiskykyä, eikä hän kykene luomaan lämpimiä tunnesiteitä muihin ihmisiin. Tältä ihmistyypiltä puuttuvat juuri ne välttämättömät ominaisuudet, joita ihminen tarvitsee voidakseen elää tasapainossa toisten kanssa. Kuva ei ole kaunis." Psykopaatti onkin Haren mukaan lajinsisäinen peto.

Jaa tämä artikkeli: